Liikemiesten ”vapaus valita”

Kokoomus onnistui viemään aimo askeleen eteenpäin tavoitettaan terveys­ ja sosiaalipalvelujen
yksityistämisessä uudessa sote ­mallissa. Kunnat pakotetaan yhtiöittämään palvelunsa, jos aikovat
niitä tuottaa asukkailleen. Koko alalle ollaan laajentamassa palvelusetelimallia. Sehän on hyvin
nihkeästi otettu kunnissa vastaan. Nyt meidät pakotetaan siihen ”raha seuraa potilasta” mallilla. Keskustelu pyörii koko ajan erikoissairaanhoidon ympärillä, vaikka kansanterveyden kannalta
tärkeintä ovat toimivat peruspalvelut ja ennaltaehkäisevä työ. Niissä suurin ongelma on
henkilökunnan ja rahan puute.

Näiden ongelmien ratkaisun sijaan sotella tavoitellaan kolmen miljardin säästöä. Miten siinä käy
lähipalvelujen ja 200 000 työntekijän? Kauniit puheet sosiaali­ ja terveydenhoidon integraatiosta
voimme unohtaa palvelujen tuottajien kilpaillessa markkinoista ja niiden pirstoutuessa
kilpailutusrumbaan. Järkevästä kokonaisuudesta ei vastaa kukaan. Sosiaali – ja terveyspalveluissa liikkuu julkisia varoja 24 miljardia euroa vuosittain. Niitä terveys­ ja sosiaalibisnes tavoittelee. On menossa uskomaton julkisen talouden ja omaisuuden kaappaus.

On melkoista toiveajattelua kuvitella pienten yritysten pärjäävän tässä kilpailussa. Vaarana on
vähitellen koko alan luisuminen suurten veroparatiisiyhtiöiden haltuun. Seurauksena voi olla myös myyjän markkinoiden syntyminen, jossa julkisen rahoituksen turvin tehdään raakaa bisnestä
sairaiden ja vammaisten ja sosiaalipalvelujen avulla. Valinnan vapaudesta jää syrjäseuduilla ja vähävaraisilla käteen vain tyhjät puheet. Sen sijaan yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja terveyserot tulevat kasvamaan entisestään.

Kommunistit ovat vaatineet perusterveydenhoitoon lisää rahaa ja henkilökuntaa. Olemme
vaatineet, että kunnat järjestävät ja tuottavat ne asukkaiden itsensä päättämällä tavalla. Se on
mahdollista, kun varoparatiiseihin katoavat varat otetaan yhteiskunnan käyttöön. Myös nykyään
kuntaverosta vapaista pääomatuloista saataisiin lähipalvelujen rahoittamiseen kaksi miljardia, jos niitä verotettaisiin palkkatulojen tapaan. On siis mahdollista turvata kunnollinen toiminta terveys- ja sosiaalipalveluissa kunnissa kuntien omana työnä ilman järjetöntä kilpailutusrumbaa.
Erikoissairaanhoito ja muut maakuntatason virkamiesvaltaiset toiminnot voidaan antaa yleisillä
vaaleilla valittavan maakuntahallinnon hoitoon. Kuten muualla Euroopassa on tehty kautta aikain.
On kerta kaikkiaan uskottava, että kunnollista ratkaisua ei synny ilman laajaa avointa keskustelua. Suomalaisten suuri enemmistö kannattaa julkisia sosiaali­ ja terveyspalveluja julkisesti tuotettuina. Siihen ei tarvita liikemiehiä soppaa hämmentämään ja sotkemaan.