Aihearkisto: Arkisto

SKP:n Joensuun piirin uudet sivut

SKP:n Joensuun piirin uudet sivut ovat auenneet osoitteessa: http://skpjoensuu.skp.fi/

Jatkossa päivitämme vain uusia sivuja.

 

Tradekan jäsen. Vaikuta ja äänestä Tradeka takaisin osuustoiminnan eturintamaan

Vaalit toteutetaan posti – ja sähköisen äänestyksen yhdistelmänä.

Ehdokaslistat lähetetään jokaiselle jäsenelle postitse ennen vaaleja 1. – 22.3.2016.

Kommunistien ja edistysmielisen osuustoimintaväen vaaliliitonehdokkaat Savo-Karjalan vaalipiirissä Osuuskunta Tradekanedustajiston vaaleissa.

38   Martti Tirkkonen, talonmies, hieroja, eläkeläinen, Tuusniemi

39   Tuija Palmu. laitoshuoltaja, Lapinlahti

40   Paavo Svenn, televerkkoasentaja, eläkeläinen, Kuopio

41   Pasi Tervo, toiminnanjohtaja, Lapinlahti

42   Eeva Mustonen, erikoissairaanhoitaja, Iisalmi

43   Asko Julkunen, rakennusmies, Sonkajärvi

44   Tuomas Pursiainen, rakennusinsinööri, Leppävirta

45   Armi Koponen, kotiäiti, Varkaus

46   Teuvo Taskinen, sähköasentaja, eläkeläinen, Siilinjärvi

47   Hannu Ketoharju, eläkeläinen, Juuka

48   Kimmo Repo, toimittaja, Juuka

49   Ari Sulopuisto, teollisuuslaborantti, Joensuu

50  Jari Tertsunen, konservaattori, Joensuu

Suomi pidettävä erossa sodista ja sotaharjoituksista

Suomeen ei tarvita ulkomaisia hävittäjiä, ei ulkomaisia tankkeja eikä ulkomaisia sotalaivoja.

Mielipidemittaukset kertovat selvästi, että suomalaiset vastustavat sotilaallista liittoutumista.

Kansan tahto on aiemmin näkynyt Suomen liittoutumattomuutta korostavassa ulkopolitiikassa.

Sipilän hallitus toteuttaa nyt kokoomuksen linjaa ja vie Suomea sotaharjoituksilla kohti nato-
jäsenyyttä.

Yhdysvallat on itse kutsunut itsensä sotaharjoituksiin Suomeen, Venäjän naapuriin. Suomi on

allekirjoittanut Naton kanssa Isäntämaasopimuksen syksyllä 2014. Lähentyminen sotilasliittoon

kasvattaa alueellamme jännitteitä, kun Yhdysvaltojen ja Venäjän välit ovat viime vuosina

kiristyneet. Onko Suomella nyt vaara joutua osalliseksi suurvaltakonfliktiin?

Tänä keväänä sotaharjoituksia ei käydä Naton, vaan suoraan Yhdysvaltojen kanssa.

Kansanedustajat tai edes ministerit eivät ole suostuneet ottamaan vastuuta turvallisuuspolitiikasta.

Mistä tässä on kysymys? Vievätkö sotilaat Suomen poliittista johtoa kuin litran mittaa?

Kommunistien mielestä Suomen ulkopoliittista linjaa ei saa muuttaa kohti sotilaallista

liittoutumista. Meidän on pidettävä Suomi erossa sodista ja Natosta. Suomi ei ole sotaharjoitusten

siirtomaa.

Sipilän hallituksen miljardiluokan asehankintavaltuudet tulee perua ja niistä vapautuvat rahat

käyttää köyhyyden vähentämiseen ja työpaikkojen luomiseen julkisilla investoinneilla. On

järjetöntä osallistua miljoonilla euroilla yhdysvaltalaisten sotaharjoituksiin Suomessa.

Vetoamme kaikkiin rauhantahtoisiin voimiin Suomen liittoutumattomuuden palauttamiseksi.

Itämeren alueen militarisointi on lopetettava ja Suomen on aloitteellisesti edistettävä koko alueen

rauhankonferenssin koolle kutsumista. Meidän tulee toimia aseidenriisunnan edelläkävijöinä ja

maailman vapauttamiseksi ydinaseista sekä muista joukkotuhoaseista.

SKP:n Joensuun piirikomitea 28.2.2016

Hallitus leikkaa köyhien leivänkin

Istuva hallitus on päättänyt leikata suomalaisten kulutuskyvystä ennätyksellisen paljon välittämättä niiden seurauksista. Erityisesti kärsijän rooliin joutuvat tukien varassa elävät sekä pienituloiset työssä käyvät eli juuri he, joilla ei ole varaa antaa mitään pois ilman, että se tuntuu merkittävästi heidän jo ennestään kovin matalassa elintasossaan. Samaan aikaan rikkaita hyödyntäviä päätöksiä tehdään koko ajan. Toisaalta: mitä muutakaan voidaan odottaa täysin porvarilliselta hallitukselta?

Taloustieteellisiä perusteita leikkauksille ei ole. Tästä esimerkkinä mm. talousnobelisti Joseph Stiglitzin antamat lausunnot leikkausten haitallisuudesta. Toinen esimerkki on Ylen MOT ohjelma 2.11. ”Talouden tuhoava kuri”, jossa käsiteltiin leikkauspolitiikkaa monelta kannalta nostaen esille huippuyliopistojen taloustieteen professorien kantoja. Lopputuloksena oli se, että selkeästi suurin osa oli niitä vastaan. Samassa ohjelmassa nostettiin esille Alexander Stubbin
haastattelu, jossa tämä kertoo keitä asiantuntijoita hallitus käyttää. Vastauksena oli sellaisia
henkilöitä, joilla on sidonnaisuuksia finanssimarkkinoille. En siis tarvitse järin haastavaa
aivotyöskentelyä ymmärtääkseni, miksi hallitus tekee suurpääomaa hyödyttäviä ratkaisuja. Jo toki
hieman ikääntynyt kysymys näissä tilanteissa kuuluu: Kuka hyötyy? Taitaa olla edelleen ajankohtainen kysymys…

Oudointa hallituksen toimissa on se, että Suomella menee yleis­Eurooppa­ ja maailmallisesti hyvin. Todistuksena tästä lienee jo pelkästään se, että Suomi pysyi luottoluokittajien korkeimmassa mahdollisessa luokassa, joka lienee hallituksen propagandan kannalta varsin kiusallinen seikka. Mikäli rahat olisivat oikeasti lopussa, olisi outoa, että hallitus ei verota niitä, joilla rahaa on. Rikkaiden paapomista perustellaan työpaikkojen luomisella, mutta eipä näytä rahat niihin menevän. Esimerkiksi Helsingin pörssi jakoi alkuvuonna ennätysosingot, vaikka samalla ihmisiä irtisanotaan koko ajan.

Leikkauspäätöksillä hallitus on osoittanut oman arvomaailmansa ja se osoittaa, että heitä ei kiinnosta yhtään heikommassa asemassa olevat. Jo ennestään köyhimmät suomalaiset ovat joutuneet pohtimaan sijoittaakko rahansa ruokaan vai lääkkeisiin. Jos tällainen oikeistomeno jatkuu, niin kohta ei näillä ole edes tällaiseen luksukseen varaa, ei sitäkään paljon mainostettua valinnan vapautta! Tämä siitäkin huolimatta, että Perussuomalaiset sanoivat ennen vaaleja, että näin ei tehdä mikäli ovat hallituksessa. Keskusta oli kaikista linjauksistaan hiljaa. Voidaan vain ihmetellä, että oliko nämä puolueet päättäneet asioista jo ennen vaaleja vai runnoiko Kokoomus
asiat läpi ­ sen verran kivuttomasti linjauksen menivät läpi, että oikea vastaus on luultavasti
tuoensimmäinen.

Liikemiesten ”vapaus valita”

Kokoomus onnistui viemään aimo askeleen eteenpäin tavoitettaan terveys­ ja sosiaalipalvelujen
yksityistämisessä uudessa sote ­mallissa. Kunnat pakotetaan yhtiöittämään palvelunsa, jos aikovat
niitä tuottaa asukkailleen. Koko alalle ollaan laajentamassa palvelusetelimallia. Sehän on hyvin
nihkeästi otettu kunnissa vastaan. Nyt meidät pakotetaan siihen ”raha seuraa potilasta” mallilla. Keskustelu pyörii koko ajan erikoissairaanhoidon ympärillä, vaikka kansanterveyden kannalta
tärkeintä ovat toimivat peruspalvelut ja ennaltaehkäisevä työ. Niissä suurin ongelma on
henkilökunnan ja rahan puute.

Näiden ongelmien ratkaisun sijaan sotella tavoitellaan kolmen miljardin säästöä. Miten siinä käy
lähipalvelujen ja 200 000 työntekijän? Kauniit puheet sosiaali­ ja terveydenhoidon integraatiosta
voimme unohtaa palvelujen tuottajien kilpaillessa markkinoista ja niiden pirstoutuessa
kilpailutusrumbaan. Järkevästä kokonaisuudesta ei vastaa kukaan. Sosiaali – ja terveyspalveluissa liikkuu julkisia varoja 24 miljardia euroa vuosittain. Niitä terveys­ ja sosiaalibisnes tavoittelee. On menossa uskomaton julkisen talouden ja omaisuuden kaappaus.

On melkoista toiveajattelua kuvitella pienten yritysten pärjäävän tässä kilpailussa. Vaarana on
vähitellen koko alan luisuminen suurten veroparatiisiyhtiöiden haltuun. Seurauksena voi olla myös myyjän markkinoiden syntyminen, jossa julkisen rahoituksen turvin tehdään raakaa bisnestä
sairaiden ja vammaisten ja sosiaalipalvelujen avulla. Valinnan vapaudesta jää syrjäseuduilla ja vähävaraisilla käteen vain tyhjät puheet. Sen sijaan yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja terveyserot tulevat kasvamaan entisestään.

Kommunistit ovat vaatineet perusterveydenhoitoon lisää rahaa ja henkilökuntaa. Olemme
vaatineet, että kunnat järjestävät ja tuottavat ne asukkaiden itsensä päättämällä tavalla. Se on
mahdollista, kun varoparatiiseihin katoavat varat otetaan yhteiskunnan käyttöön. Myös nykyään
kuntaverosta vapaista pääomatuloista saataisiin lähipalvelujen rahoittamiseen kaksi miljardia, jos niitä verotettaisiin palkkatulojen tapaan. On siis mahdollista turvata kunnollinen toiminta terveys- ja sosiaalipalveluissa kunnissa kuntien omana työnä ilman järjetöntä kilpailutusrumbaa.
Erikoissairaanhoito ja muut maakuntatason virkamiesvaltaiset toiminnot voidaan antaa yleisillä
vaaleilla valittavan maakuntahallinnon hoitoon. Kuten muualla Euroopassa on tehty kautta aikain.
On kerta kaikkiaan uskottava, että kunnollista ratkaisua ei synny ilman laajaa avointa keskustelua. Suomalaisten suuri enemmistö kannattaa julkisia sosiaali­ ja terveyspalveluja julkisesti tuotettuina. Siihen ei tarvita liikemiehiä soppaa hämmentämään ja sotkemaan.

Punaiset suvipäivät järjestettiin tänä vuonna Iisalmen Runnilla

Perinteeksi muodostuneet Punaiset suvipäivät järjestettiin tänä vuonna kesäkuun viimeisenä viikonvaihteena Iisalmen Runnilla. Leppoisissa tunnelmissa kuultiin puheenvuoroja ja keskusteltiin uudesta osuustoiminnasta, EU:n talouskurista ja isäntämaasopimuksesta, sekä kamppailusta nollatuntisopimuksia vastaan ja aloitteista työajan lyhentämiseksi.

Mitä ovat uusosuuskunnat?

Tutkija ja vapaa toimittaja Hanna Moilanen Pieksämäeltä selvitteli osuustoiminnan historiallista taustaa sekä uuden osuustoiminnan nousua. Moilasen mukaan osuustoiminta syntyi taloudellisesti vaikeina aikoina ihmisten yhteisölliseksi selviytymiskeinoksi 1900-luvun alun Suomessa. Se oli alkujaan liikettä vähäväkisten torppareiden ja mäkitupalaisten aseman parantamiseksi. Haluttiin korjata epäreiluja kauppatapoja. Osuustoimintaan liittyi myös idealistisia haaveita toisenlaisesta yhteiskunnasta, jossa työn tulokset kuuluisivat työntekijöille. Seurauksena on ollut kuitenkin sopeutuminen valtavirtaiseen talouteen, vaikka edelleen Suomi on osuuskuntien luvattu maa seitsemällä miljoonalla jäsenellään.

Moilasen mukaan uudet osuuskunnat syntyivät Suomessa 1990-luvulla työttömien työosuuskuntina laman seurauksena. Mukaan lähteneet olivat moniosaajia ja osuuskunnan perustamisen taustalla oli oikeus palkansaajien työttömyysturvan säilymiseen silloin, kun osuus yrityksessä jää alle 15 prosentin. 2000-luvulla ovat tulleet sitten asiantuntijoiden ja luovien alojen osuuskunnat.

– Osuuskuntien jäsenille tekemäni kyselyn perusteella mukana olemiselle on erilaisia syitä. Osuuskunta toimii, vaikkei töitä olisikaan aina. Joku saa soviteltua päivärahaa, toinen apurahaa luovilla aloilla. Osa tavoitteleekin osa-aikaista työtä perheen, harrastusten tai elämänarvojen vuoksi. Joillakin terveyssyyt estävät kokoaikaisen työnteon, osa kerää toimeentuloa monista eri lähteistä. Osa ei ole saanut töitä riittävästi, ovat silti tyytyväisiä osuuskuntaan. Osa saa toimeentulonsa osuuskunnan ulkopuolelta, mutta haluaa pitää jäsenyyden kaiken varalta.

Moilasen mukaan 2000-luvulla on syntynyt erilaisia palveluosuuskuntia. Rautavaaralla on syntynyt laajakaista- ja kaukolämpöosuuskunnat kunnan aktiivisella toiminnalla. Kyläkauppoja on syntynyt osuuskuntapohjalta, päiväkotiosuuskuntia, kaupungeissa ruokaosuuskuntia, jokunen pienkustantamokin on aloittanut osuuskuntana.

Moilasen mukaan pienosuuskuntia on kuitenkin vähän. Syynä voi olla, että meillä menee vielä niin hyvin, ettei tarvetta ole. Yhteistoiminta on myös vaikeaa tai omalla osaamisella ei ole kysyntää ja vallitseva talouskäsitys pakottaa kilpailulla uomaansa. Kunnat kilpailuttavat hankinnoissaan pieniä ja suuria samassa sarjassa.

– Parhaimmillaan osuuskunnat ovat resurssien ja voimavarojen yhdistämistä. Tekijöiden liikkeenä ne muovaavat maailmaa ja tuottavat muutoksen. Tunnistammeko lähipiiristä tarpeita uusille osuuskunnille? Mikä voisi olla osuuskuntien rooli kasvun jälkeisessä sosiaalipolitiikassa? Näemmekö osuuskunnat vaihtoehtona valtiososialismille ja kapitalismille Moilanen kyseli lopuksi.

P1030141

Talouskurista eroon – Euroopassa ja Suomessa

Vaihtoehto EU:lle liikkeen järjestösihteeri Sippo Kähmi selvitteli EU:n talouskuripolitiikkaa ja sitä vastaan noussutta liikehtimistä omassa puheenvuorossaan. Hänen mukaansa Suomen valtiovarainministeriöstä on tullut varjohallitus, joka määrittelee hallituksen politiikan liikkumavaran. On viiden prosentin kestävyysvaje, joka vaatii 10 miljardin leikkaukset. On verosääntö: kokonaisveroaste ei saa nousta ja painopiste on siirrettävä tasaveroihin. On menosääntö, jolla laitetaan julkiset menot kuriin.

– Taustalla on EU:n talouskurisopimus, jonka mukaan valtion budjetin alijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia ja julkinen velka 60 prosenttia bruttokansantulosta. Rajat sinänsä ovat hatusta vedettyjä, eikä niillä ole mitään tieteellistä pohjaa. Suomessa nämä rajat ovat lievästi ylittyneet talouslaman takia ja uhkana oli EU-komission puuttuminen suoraan talouteemme. Nyt hallituksen ohjelma leikkauksineen on tyydyttänyt komissiota ja ilmeisesti se ei tule puuttumaan suoraan valtion menoihin.

– Nämä valtuudet komissio sai, kun Suomen eduskunta hyväksyi vuoden 2012 lopulla ”vakaus- ja kasvusopimuksen”, HE 155/202. Vastaan äänesti vain perussuomalaisten ryhmä, vasenryhmä ja yksi keskustan edustaja.

– EU ja euro natisevat liitoksissaan, kun Kreikka järjestää kansanäänestyksen lainaehdoista 5. heinäkuuta. Kreikkalaisten taistelu, Grexit edustaa radikaalia, kansainvälistä ja solidaarista liikettä talouskuria vastaan. Sitä vastoin Cameronin Britanniassa puuhaama kansanäänestys EU-jäsenyydestä, Brexit edustaa konservatiivista, nationalistista ja sovinistista suuntausta.

Kähmin mukaan EU reagoi kiihtyvällä propagandalla hajoamisuhkaan nostattamalla ”euronationalismia” Euroopan yhdysvallat tunnuksella. Espanjassa on rajoitettu ihmisten mielenosoitusoikeutta määräämällä suuria sakkoja. Suomessa on lehtitietojen mukaan perustettu valtion hallinnossa ”iskuryhmä” EU-kriitikkoja vastaan. Helsingin Sanomat on vaatinut otettavaksi Kreikalta oikeudet pois. Koventuneista asenteista kertoo myös se, ettei Kreikan kanssa ole käyty todellisia neuvotteluja, vaan on vaadittu alistumista Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n, Euroopan keskuspankin, EKP:n ja EU-komission ohjelman ehtoihin. Vaarana onkin entistä autoritäärisempi hallinto koko EU:ssa.

– Euroopassa on käyty jo vuosia kamppailua EU-politiikkaa vastaan. Lakkoliikkeet ja torikokoukset vuosina 2010 – 2012, Blockupy Frankfurt mielenosoitukset EKP:n politiikkaa vastaan 2012 – 2015, Brysselissä mielenosoitus yhdessä TTIP-verkoston kanssa 2014.

– Etelä -Euroopassa on tapahtunut uusien puolueiden nousu, Syriza Kreikassa ja Podemos Espanjassa. Lontoossa ”Kansan kokous”, Peoples Assennbly Against Appely kokoaa vastarintaa leikkauspolitiikalle. Euroopan vasemmisto on muodostanut talouskurin vastaisen verkoston AAA, ”Alliance Againts Austery”.

P1030146

– Suomessa on myös uutta liikehtimistä leikkauspolitiikkaa vastaan porvarihallituksen syntymisen jälkeen. ”Kaksi kättä ei riitä” mielenosoitus 10.6. kahden lastenhoitajan aloitteesta kokosi tuhansia ihmisiä. Samoin parin koululaisen aloitteesta syntynyt mielenosoitus 15.6. koulutuksen leikkauksia vastaan sai myös tuhansia ihmisiä liikkeelle. On syntynyt ”Saatte mitä tilaatte” -verkosto tiedottamaan leikkauspolitiikan vastaisista ajatuksista. On myös syntynyt Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan -verkosto kokoamaan mielenosoitusta 22.8. Helsinkiin ennen budjettiriihtä. Suomessakin on mahdollista koota laaja yhteisrintama leikkauspolitiikkaa vastaan, arvioi Sippo Kähmi lopuksi.

Kuka on isäntä Suomen ja Naton välisessä sopimuksessa?

Kansalaisaktiivi Aaro Heikkinen Iisalmesta selvitti puheenvuorossaan ns. isäntämaasopimusta ja sen syntyä. Sopimuksen salainen valmistelu tuli esille eduskunnan kyselytunnilla 24.4.2014 edustajien Lapintie ja Yrttiaho toimesta. Ulkoministeri Tuomioja antoi ymmärtää, että sopimus tulee esille eduskunnassa syksyllä 2014 ja se hyväksytään vasta vuonna 2016. Kuitenkin puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg allekirjoitti hallituksen puolesta yhteistyöpöytäkirjan nimellä tunnetun sopimuksen jo 4.9.2014. Asiaa ei käsitelty eduskunnassa ollenkaan, vaikka sopimuksella luovutetaan merkittävää päätäntävaltaa Naton sotilasjohdolle jo rauhan oloissa. Sopimus ei sisällä edes varaumaa ydinaseiden suhteen.

– Suomi sitoutuu sopimuksella toimimaan Naton sotilasdoktriinin mukaan ja perustamaan tukikohtia Suomeen Naton käyttöön. Tässä on kysymys paljosta muusta kuin pelkästä hernekeiton tarjoilusta sotaharjoitusten yhteydessä, niin kuin asia on yritetty kuitata julkisuudessa.

– Vasta kansalaisten aktiivisen painostuksen jälkeen sopimuksesta on tehty virallinen käännös. Kun sen lukee, ei jää epäselvyyttä, kuka tässä on isäntä ja kuka renki. Sopimus vaatii kansallisen lainsäädännön muuttamista monissa kohdissa. Sopimuksen perustuslaillisuus on asetettava kyseenalaiseksi jokaisen lain käsittelyn yhteydessä.

– Ehdottaisin, että sopimuksen vuosipäivänä 4.9. järjestetään mielenilmauksia eri paikkakunnilla, vaikka pienemmälläkin porukalla. Sillä tavalla saadaan pidettyä asiaa esillä, Aaro Heikkinen painotti lopuksi.

Keskustelun aikana päätettiin toimittaa kysely kansanedustajille suhtautumisesta isäntämaasopimukseen.

P1030147

Miten eroon nollatuntisopimuksista?

Vakiduuni-kampanjan aktiivi Mika Kolehmainen Iisalmesta kertoi kampanjan tavoitteista ja keinoista. Puolitoista vuotta sitten selvitettiin metalliliiton toimesta jäsenistön huolia. 1400 vastauksesta 75 prosenttia liittyi pätkätyöhön. Joten liiton nuoret päättivät käynnistää kampanjan nollatuntisopimuksia vastaan. Asia nostettiin julkisuuteen viime syksynä ja tänä vuonna tammikuun 15. päivänä aloitettiin nimenkeräys kansalaisaloitteeseen. Keräyksen aika päättyy 15.7. ja nimiä on nyt koossa 65 000, joten vaaditut 50 000 nimeä on kirkkaasti kasassa.

– Vakiduunin tavoitteena on kahdeksan tunnin työ ja palkka, niin että toimeentulo saadaan työstä. Nollatuntisopimukset pitää kieltää ja vuokratyöhön on saatava minimipalkka ja vähintään 18 tunnin työaika. Pätkätyö pitää olla vapaaehtoista ja puskurityövoimasta on päästävä eroon. Yrittäjäriski kuuluu yrittäjälle ja työstä on saatava myös kunnon eläke. Vuokratyöhön tarvitaan palkanmaksuvelvoite ja työntekijät ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin.

– Aloitteelle saatiin mallia jenkeistä ja Saksasta ja olemme kampanjoineet näkyvästi turuilla ja toreilla alueellisilla tempauksilla. Hallitusneuvottelujen aikaan päivystimme Smolnan edessä. Olemme olleet TV:ssä keskustelemassa, jakaneet lehdistötiedotteita ja olleet somessa näkyvissä. Olemme jopa keränneet ovelta ovelle nimiä kansalaisaloitteeseen.

– Tämä on yhdistänyt eri liittojen ihmisiä ja tukea on tullut Palvelualojen liitolta ja JHL:ältä. Tätä kampanjaa on ollut mukava tehdä ja tällaistahan ay-toiminnan pitäisi ollakin, Mika Kolehmainen korosti lopuksi.

IMG_0702

Työaikaa kaikille

JHL-aktiivi Martti Vaskonen Joensuusta vaati työaikaa kaikille puheenvuorossaan. Hänen mukaansa työaikaa on lyhennetty historiassa useampaan kertaan. Siirtyminen kahdeksan tuntiseen työpäivään aikanaan ja myöhemmin viisipäiväiseen työviikkoon on kasvattanut työn tuottavuutta voimakkaasti. Tilastojen mukaan vuonna 1990 tehtiin Suomessa 4,4 miljardia työtuntia ja tänään tehdään aivan sama määrä. Väestö on kasvanut samaan aikaan 400 000 ja ulkomaista työvoimaa on tullut 100 000 työntekijää.

– Yhtälöä on mahdoton ratkaista, ellei yleistä työaikaa lyhennetä ja töitä jaeta uudelleen. Julkisella sektorilla työvoimasta on 80 prosenttia naisia, jotka tekevät kuluttavaa ja vaativaa työtä. Työssä uupuminen näkyy ensimmäiseksi kyynisyyden kasvuna, siinä joutuu potilasturvallisuus uhanalaiseksi.

– ”Kaksi kättä” mielenosoituksen järjestäjät onnistuivat esimerkillisesti saamaan lasten vanhempien tuen mielenosoitukselleen puolustamalla lasten tulevaisuutta. Työelämä tarvitsee inhimillisyyttä, sitä tarjoaa työajan lyhennys.

– Siirtyminen 30-tuntiseen työviikkoon vähentää sairaspoissaoloja ja parantaa monin tavoin elämänlaatua. Samalla kalliiden koneiden käyttöastetta voitaisiin nostaa. SKP:llä on olemassa valmis lakiesitys yleisestä työajan lyhentämisestä jo 90-luvun lopulta. Se on entistäkin ajankohtaisempi.

– Yleinen työajan lyhentäminen ja nollatuntisopimusten kieltäminen täydentävät toisiaan, Vaskonen huomautti lopuksi.

Keskustelussa kävi ilmi, että esimerkiksi Metso Jyväskylässä olisi halunnut siirtyä tuotannossa neljä kertaa kuuden tunnin työaikaan vuorokaudessa, mutta Elinkeinoelämä Keskusliitto esti sen. Porschen tehtailla Saksassa on siirrytty 34 tuntiseen työviikkoon ja työn tuottavuus on noussut kuusi prosenttia. Siinä olisi Sipilällekin mallia tuottavuusloikkaan yleisö naureskeli porukalla.

Hannu Ketoharju

 

IMG_0700

Punaisten Suvipäivien osanottajien kirje kansanedustajille Nato isäntämaasopimuksesta

Arvoisa kansanedustaja

Lähestymme teitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvällä kysymyksellä.

Tiedustelumme koskee sotilasliitto Naton huippukokouksessa Walesissa 4.9.2014 Suomen ja Naton välillä solmittua isäntämaatukipöytäkirjaa (Host Nation Support Memorandum of Understanding). Sopimuksen allekirjoitti väistyneen hallituksen puolesta Puolustusvoimien komentaja, kenraali Jarmo Lindberg.

Käsityksemme mukaan sopimus vaikuttaa niin laajasti Suomen suvereniteettiin, ulko- ja turvallisuuspolittiseen päätösvaltaan, että se olisi perustuslain mukaan pitänyt tuoda eduskunnan hyväksyttäväksi.

Lisäksi kiinnitämme huomiota kahteen mielestämme erittäin ongelmalliseen kohtaan:

1. Naton joukot ja tukikohdat Suomen maaperällä

Sopimuksen johdannossa sitoudaan periaatteeseen, ”jonka mukaan Naton joukkoja ja Naton johtamia liittoutuman joukkoja voidaan sijoittaa Suomen tasavallan alueelle tai sen kautta rauhan, kriisien, poikkeusolojen ja konfliktien aikana Naton sotilaallisen toiminnan tukemiseksi.”

1.20. Tukikohdat. Isäntämaassa olevat alueet, joita käytetään joukon operatiivisen ja/tai logistiseen tukemiseen Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten.Tukikohdat ovat strategisen esikunnan osastoja, joita Naton komentaja johtaa.

Sopimuksen tarkoituksesta todetaan:

2.1. Tämän pöytäkirjan tarkoituksena on luoda toimintaperiaatteet ja menettelyttukikohtien perustamiseksi ja isäntämaatuen antamiseksi isäntämaassa oleville tai isäntämaan tukemille Naton joukoille Naton sotilaallisen toiminnan aikana.

2.2. Tämä pöytäkirja ja sen täytäntöönpanoasiakirjat on tarkoitettu perustaksi isäntämaan asianomaisen viranomaisen ja Naton komentajien suunnittelulle, jossa varaudutaan isäntämaatuen järjestelyihin Naton sotilaallisen toiminnan eri muotoja varten. Nämä toiminnot sisältävät sekä sellaiset operaatiot, joita varten joukot on jo määritetty, että sellaiset operaatiot, joita varten joukot on vielä määritettävä.

Lisäksi pykälässä 8.1. Suomeen perustettaviin Naton tukikohtiin viitataan erikseen ”Naton kiinteinä esikuntina” joille Suomi sitoutuu suunnittelemaan ”kattavan ja tehokkaan joukkojen suojauksen”.

Sopimus siis ymmärtääksemme antaa mahdollisuudet vieraan vallan sotilasjohdossa olevien kiinteiden esikuntien perustamisen Suomeen.

2. Sitoutuminen hyökkäysten tukemiseen

Julkisuudessa on korostettu sopimuksen tarkoittavan lähinnä sotaharjoituksia Suomessa, mutta sopimuksen tekstissä viitataan myös hyökkäyksiin:

1.2 Naton sotilaallinen toiminta. Sotilaallinen toiminta, mukaan lukien harjoitukset, koulutus, operaatioihin liittyvä koe- ja kokeilutoiminta ja vastaava toiminta tai joukkojen suorittama strateginen, taktinen tai palveluun tai koulutukseen liittyvä tai hallinnollinen sotilaallinen tehtävä; taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, myös hyökkäys, siirtyminen, huolto ja taisteluharjoitukset.

3.3. Tämän pöytäkirjan on tarkoitus olla Naton doktriinin ja toimintaperiaatteiden mukainen, ja se toimii isäntämaatuen kehysjärjestelynä ja rakenteena.

3.4. Isäntämaa antaa tukea Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten sijoitetuille joukoille kaikkien mahdollisuuksiensa mukaan, tuen saatavuuden mukaan ja kulloistenkin olosuhteiden asettamissa käytännön rajoissa.

Sopimuksessa siis sitoudutaan kaikenlaisten toimien, myös hyökkäyksen, tukemiseen kaikin tavoin.

 

Kysymyksemme Teille on,

1. Etenikö sopimuksen käsittely mielestänne parlamentaarisen käytännön mukaan ja perustuslain mukaisesti?

2. Onko sopimus mielestänne poliittisesti sitova, vaikka Suomen eduskunta ei ole sitä ratifioinut?

3. Pitäisikö nyt valitun eduskunnan mielestänne käsitellä sopimus, koska sitä ei tuotu edellisen eduskunnan käsittelyyn?

4. Voitteko itse allekirjoittaa sopimuksessa mainitut tavoitteet?

 

Kunnioittaen,

Punaisten Suvipäivien osanottajien puolesta

Iisalmen Runnilla 28.6.2015

Asko Julkunen

Aaro Heikkinen

Hannu Ketoharju

Martti Vaskonen

 

Liitteet:
HNS MoU -sopimus, Eduskunnan virallinen käännös: https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvaliokunta/Documents/HNS%20MoU%20suomi.pdf