Aihearkisto: Uutiset

Punaiset suvipäivät järjestettiin tänä vuonna Iisalmen Runnilla

Perinteeksi muodostuneet Punaiset suvipäivät järjestettiin tänä vuonna kesäkuun viimeisenä viikonvaihteena Iisalmen Runnilla. Leppoisissa tunnelmissa kuultiin puheenvuoroja ja keskusteltiin uudesta osuustoiminnasta, EU:n talouskurista ja isäntämaasopimuksesta, sekä kamppailusta nollatuntisopimuksia vastaan ja aloitteista työajan lyhentämiseksi.

Mitä ovat uusosuuskunnat?

Tutkija ja vapaa toimittaja Hanna Moilanen Pieksämäeltä selvitteli osuustoiminnan historiallista taustaa sekä uuden osuustoiminnan nousua. Moilasen mukaan osuustoiminta syntyi taloudellisesti vaikeina aikoina ihmisten yhteisölliseksi selviytymiskeinoksi 1900-luvun alun Suomessa. Se oli alkujaan liikettä vähäväkisten torppareiden ja mäkitupalaisten aseman parantamiseksi. Haluttiin korjata epäreiluja kauppatapoja. Osuustoimintaan liittyi myös idealistisia haaveita toisenlaisesta yhteiskunnasta, jossa työn tulokset kuuluisivat työntekijöille. Seurauksena on ollut kuitenkin sopeutuminen valtavirtaiseen talouteen, vaikka edelleen Suomi on osuuskuntien luvattu maa seitsemällä miljoonalla jäsenellään.

Moilasen mukaan uudet osuuskunnat syntyivät Suomessa 1990-luvulla työttömien työosuuskuntina laman seurauksena. Mukaan lähteneet olivat moniosaajia ja osuuskunnan perustamisen taustalla oli oikeus palkansaajien työttömyysturvan säilymiseen silloin, kun osuus yrityksessä jää alle 15 prosentin. 2000-luvulla ovat tulleet sitten asiantuntijoiden ja luovien alojen osuuskunnat.

– Osuuskuntien jäsenille tekemäni kyselyn perusteella mukana olemiselle on erilaisia syitä. Osuuskunta toimii, vaikkei töitä olisikaan aina. Joku saa soviteltua päivärahaa, toinen apurahaa luovilla aloilla. Osa tavoitteleekin osa-aikaista työtä perheen, harrastusten tai elämänarvojen vuoksi. Joillakin terveyssyyt estävät kokoaikaisen työnteon, osa kerää toimeentuloa monista eri lähteistä. Osa ei ole saanut töitä riittävästi, ovat silti tyytyväisiä osuuskuntaan. Osa saa toimeentulonsa osuuskunnan ulkopuolelta, mutta haluaa pitää jäsenyyden kaiken varalta.

Moilasen mukaan 2000-luvulla on syntynyt erilaisia palveluosuuskuntia. Rautavaaralla on syntynyt laajakaista- ja kaukolämpöosuuskunnat kunnan aktiivisella toiminnalla. Kyläkauppoja on syntynyt osuuskuntapohjalta, päiväkotiosuuskuntia, kaupungeissa ruokaosuuskuntia, jokunen pienkustantamokin on aloittanut osuuskuntana.

Moilasen mukaan pienosuuskuntia on kuitenkin vähän. Syynä voi olla, että meillä menee vielä niin hyvin, ettei tarvetta ole. Yhteistoiminta on myös vaikeaa tai omalla osaamisella ei ole kysyntää ja vallitseva talouskäsitys pakottaa kilpailulla uomaansa. Kunnat kilpailuttavat hankinnoissaan pieniä ja suuria samassa sarjassa.

– Parhaimmillaan osuuskunnat ovat resurssien ja voimavarojen yhdistämistä. Tekijöiden liikkeenä ne muovaavat maailmaa ja tuottavat muutoksen. Tunnistammeko lähipiiristä tarpeita uusille osuuskunnille? Mikä voisi olla osuuskuntien rooli kasvun jälkeisessä sosiaalipolitiikassa? Näemmekö osuuskunnat vaihtoehtona valtiososialismille ja kapitalismille Moilanen kyseli lopuksi.

P1030141

Talouskurista eroon – Euroopassa ja Suomessa

Vaihtoehto EU:lle liikkeen järjestösihteeri Sippo Kähmi selvitteli EU:n talouskuripolitiikkaa ja sitä vastaan noussutta liikehtimistä omassa puheenvuorossaan. Hänen mukaansa Suomen valtiovarainministeriöstä on tullut varjohallitus, joka määrittelee hallituksen politiikan liikkumavaran. On viiden prosentin kestävyysvaje, joka vaatii 10 miljardin leikkaukset. On verosääntö: kokonaisveroaste ei saa nousta ja painopiste on siirrettävä tasaveroihin. On menosääntö, jolla laitetaan julkiset menot kuriin.

– Taustalla on EU:n talouskurisopimus, jonka mukaan valtion budjetin alijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia ja julkinen velka 60 prosenttia bruttokansantulosta. Rajat sinänsä ovat hatusta vedettyjä, eikä niillä ole mitään tieteellistä pohjaa. Suomessa nämä rajat ovat lievästi ylittyneet talouslaman takia ja uhkana oli EU-komission puuttuminen suoraan talouteemme. Nyt hallituksen ohjelma leikkauksineen on tyydyttänyt komissiota ja ilmeisesti se ei tule puuttumaan suoraan valtion menoihin.

– Nämä valtuudet komissio sai, kun Suomen eduskunta hyväksyi vuoden 2012 lopulla ”vakaus- ja kasvusopimuksen”, HE 155/202. Vastaan äänesti vain perussuomalaisten ryhmä, vasenryhmä ja yksi keskustan edustaja.

– EU ja euro natisevat liitoksissaan, kun Kreikka järjestää kansanäänestyksen lainaehdoista 5. heinäkuuta. Kreikkalaisten taistelu, Grexit edustaa radikaalia, kansainvälistä ja solidaarista liikettä talouskuria vastaan. Sitä vastoin Cameronin Britanniassa puuhaama kansanäänestys EU-jäsenyydestä, Brexit edustaa konservatiivista, nationalistista ja sovinistista suuntausta.

Kähmin mukaan EU reagoi kiihtyvällä propagandalla hajoamisuhkaan nostattamalla ”euronationalismia” Euroopan yhdysvallat tunnuksella. Espanjassa on rajoitettu ihmisten mielenosoitusoikeutta määräämällä suuria sakkoja. Suomessa on lehtitietojen mukaan perustettu valtion hallinnossa ”iskuryhmä” EU-kriitikkoja vastaan. Helsingin Sanomat on vaatinut otettavaksi Kreikalta oikeudet pois. Koventuneista asenteista kertoo myös se, ettei Kreikan kanssa ole käyty todellisia neuvotteluja, vaan on vaadittu alistumista Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n, Euroopan keskuspankin, EKP:n ja EU-komission ohjelman ehtoihin. Vaarana onkin entistä autoritäärisempi hallinto koko EU:ssa.

– Euroopassa on käyty jo vuosia kamppailua EU-politiikkaa vastaan. Lakkoliikkeet ja torikokoukset vuosina 2010 – 2012, Blockupy Frankfurt mielenosoitukset EKP:n politiikkaa vastaan 2012 – 2015, Brysselissä mielenosoitus yhdessä TTIP-verkoston kanssa 2014.

– Etelä -Euroopassa on tapahtunut uusien puolueiden nousu, Syriza Kreikassa ja Podemos Espanjassa. Lontoossa ”Kansan kokous”, Peoples Assennbly Against Appely kokoaa vastarintaa leikkauspolitiikalle. Euroopan vasemmisto on muodostanut talouskurin vastaisen verkoston AAA, ”Alliance Againts Austery”.

P1030146

– Suomessa on myös uutta liikehtimistä leikkauspolitiikkaa vastaan porvarihallituksen syntymisen jälkeen. ”Kaksi kättä ei riitä” mielenosoitus 10.6. kahden lastenhoitajan aloitteesta kokosi tuhansia ihmisiä. Samoin parin koululaisen aloitteesta syntynyt mielenosoitus 15.6. koulutuksen leikkauksia vastaan sai myös tuhansia ihmisiä liikkeelle. On syntynyt ”Saatte mitä tilaatte” -verkosto tiedottamaan leikkauspolitiikan vastaisista ajatuksista. On myös syntynyt Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan -verkosto kokoamaan mielenosoitusta 22.8. Helsinkiin ennen budjettiriihtä. Suomessakin on mahdollista koota laaja yhteisrintama leikkauspolitiikkaa vastaan, arvioi Sippo Kähmi lopuksi.

Kuka on isäntä Suomen ja Naton välisessä sopimuksessa?

Kansalaisaktiivi Aaro Heikkinen Iisalmesta selvitti puheenvuorossaan ns. isäntämaasopimusta ja sen syntyä. Sopimuksen salainen valmistelu tuli esille eduskunnan kyselytunnilla 24.4.2014 edustajien Lapintie ja Yrttiaho toimesta. Ulkoministeri Tuomioja antoi ymmärtää, että sopimus tulee esille eduskunnassa syksyllä 2014 ja se hyväksytään vasta vuonna 2016. Kuitenkin puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg allekirjoitti hallituksen puolesta yhteistyöpöytäkirjan nimellä tunnetun sopimuksen jo 4.9.2014. Asiaa ei käsitelty eduskunnassa ollenkaan, vaikka sopimuksella luovutetaan merkittävää päätäntävaltaa Naton sotilasjohdolle jo rauhan oloissa. Sopimus ei sisällä edes varaumaa ydinaseiden suhteen.

– Suomi sitoutuu sopimuksella toimimaan Naton sotilasdoktriinin mukaan ja perustamaan tukikohtia Suomeen Naton käyttöön. Tässä on kysymys paljosta muusta kuin pelkästä hernekeiton tarjoilusta sotaharjoitusten yhteydessä, niin kuin asia on yritetty kuitata julkisuudessa.

– Vasta kansalaisten aktiivisen painostuksen jälkeen sopimuksesta on tehty virallinen käännös. Kun sen lukee, ei jää epäselvyyttä, kuka tässä on isäntä ja kuka renki. Sopimus vaatii kansallisen lainsäädännön muuttamista monissa kohdissa. Sopimuksen perustuslaillisuus on asetettava kyseenalaiseksi jokaisen lain käsittelyn yhteydessä.

– Ehdottaisin, että sopimuksen vuosipäivänä 4.9. järjestetään mielenilmauksia eri paikkakunnilla, vaikka pienemmälläkin porukalla. Sillä tavalla saadaan pidettyä asiaa esillä, Aaro Heikkinen painotti lopuksi.

Keskustelun aikana päätettiin toimittaa kysely kansanedustajille suhtautumisesta isäntämaasopimukseen.

P1030147

Miten eroon nollatuntisopimuksista?

Vakiduuni-kampanjan aktiivi Mika Kolehmainen Iisalmesta kertoi kampanjan tavoitteista ja keinoista. Puolitoista vuotta sitten selvitettiin metalliliiton toimesta jäsenistön huolia. 1400 vastauksesta 75 prosenttia liittyi pätkätyöhön. Joten liiton nuoret päättivät käynnistää kampanjan nollatuntisopimuksia vastaan. Asia nostettiin julkisuuteen viime syksynä ja tänä vuonna tammikuun 15. päivänä aloitettiin nimenkeräys kansalaisaloitteeseen. Keräyksen aika päättyy 15.7. ja nimiä on nyt koossa 65 000, joten vaaditut 50 000 nimeä on kirkkaasti kasassa.

– Vakiduunin tavoitteena on kahdeksan tunnin työ ja palkka, niin että toimeentulo saadaan työstä. Nollatuntisopimukset pitää kieltää ja vuokratyöhön on saatava minimipalkka ja vähintään 18 tunnin työaika. Pätkätyö pitää olla vapaaehtoista ja puskurityövoimasta on päästävä eroon. Yrittäjäriski kuuluu yrittäjälle ja työstä on saatava myös kunnon eläke. Vuokratyöhön tarvitaan palkanmaksuvelvoite ja työntekijät ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin.

– Aloitteelle saatiin mallia jenkeistä ja Saksasta ja olemme kampanjoineet näkyvästi turuilla ja toreilla alueellisilla tempauksilla. Hallitusneuvottelujen aikaan päivystimme Smolnan edessä. Olemme olleet TV:ssä keskustelemassa, jakaneet lehdistötiedotteita ja olleet somessa näkyvissä. Olemme jopa keränneet ovelta ovelle nimiä kansalaisaloitteeseen.

– Tämä on yhdistänyt eri liittojen ihmisiä ja tukea on tullut Palvelualojen liitolta ja JHL:ältä. Tätä kampanjaa on ollut mukava tehdä ja tällaistahan ay-toiminnan pitäisi ollakin, Mika Kolehmainen korosti lopuksi.

IMG_0702

Työaikaa kaikille

JHL-aktiivi Martti Vaskonen Joensuusta vaati työaikaa kaikille puheenvuorossaan. Hänen mukaansa työaikaa on lyhennetty historiassa useampaan kertaan. Siirtyminen kahdeksan tuntiseen työpäivään aikanaan ja myöhemmin viisipäiväiseen työviikkoon on kasvattanut työn tuottavuutta voimakkaasti. Tilastojen mukaan vuonna 1990 tehtiin Suomessa 4,4 miljardia työtuntia ja tänään tehdään aivan sama määrä. Väestö on kasvanut samaan aikaan 400 000 ja ulkomaista työvoimaa on tullut 100 000 työntekijää.

– Yhtälöä on mahdoton ratkaista, ellei yleistä työaikaa lyhennetä ja töitä jaeta uudelleen. Julkisella sektorilla työvoimasta on 80 prosenttia naisia, jotka tekevät kuluttavaa ja vaativaa työtä. Työssä uupuminen näkyy ensimmäiseksi kyynisyyden kasvuna, siinä joutuu potilasturvallisuus uhanalaiseksi.

– ”Kaksi kättä” mielenosoituksen järjestäjät onnistuivat esimerkillisesti saamaan lasten vanhempien tuen mielenosoitukselleen puolustamalla lasten tulevaisuutta. Työelämä tarvitsee inhimillisyyttä, sitä tarjoaa työajan lyhennys.

– Siirtyminen 30-tuntiseen työviikkoon vähentää sairaspoissaoloja ja parantaa monin tavoin elämänlaatua. Samalla kalliiden koneiden käyttöastetta voitaisiin nostaa. SKP:llä on olemassa valmis lakiesitys yleisestä työajan lyhentämisestä jo 90-luvun lopulta. Se on entistäkin ajankohtaisempi.

– Yleinen työajan lyhentäminen ja nollatuntisopimusten kieltäminen täydentävät toisiaan, Vaskonen huomautti lopuksi.

Keskustelussa kävi ilmi, että esimerkiksi Metso Jyväskylässä olisi halunnut siirtyä tuotannossa neljä kertaa kuuden tunnin työaikaan vuorokaudessa, mutta Elinkeinoelämä Keskusliitto esti sen. Porschen tehtailla Saksassa on siirrytty 34 tuntiseen työviikkoon ja työn tuottavuus on noussut kuusi prosenttia. Siinä olisi Sipilällekin mallia tuottavuusloikkaan yleisö naureskeli porukalla.

Hannu Ketoharju

 

IMG_0700

Mainokset

Punaisten Suvipäivien osanottajien kirje kansanedustajille Nato isäntämaasopimuksesta

Arvoisa kansanedustaja

Lähestymme teitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvällä kysymyksellä.

Tiedustelumme koskee sotilasliitto Naton huippukokouksessa Walesissa 4.9.2014 Suomen ja Naton välillä solmittua isäntämaatukipöytäkirjaa (Host Nation Support Memorandum of Understanding). Sopimuksen allekirjoitti väistyneen hallituksen puolesta Puolustusvoimien komentaja, kenraali Jarmo Lindberg.

Käsityksemme mukaan sopimus vaikuttaa niin laajasti Suomen suvereniteettiin, ulko- ja turvallisuuspolittiseen päätösvaltaan, että se olisi perustuslain mukaan pitänyt tuoda eduskunnan hyväksyttäväksi.

Lisäksi kiinnitämme huomiota kahteen mielestämme erittäin ongelmalliseen kohtaan:

1. Naton joukot ja tukikohdat Suomen maaperällä

Sopimuksen johdannossa sitoudaan periaatteeseen, ”jonka mukaan Naton joukkoja ja Naton johtamia liittoutuman joukkoja voidaan sijoittaa Suomen tasavallan alueelle tai sen kautta rauhan, kriisien, poikkeusolojen ja konfliktien aikana Naton sotilaallisen toiminnan tukemiseksi.”

1.20. Tukikohdat. Isäntämaassa olevat alueet, joita käytetään joukon operatiivisen ja/tai logistiseen tukemiseen Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten.Tukikohdat ovat strategisen esikunnan osastoja, joita Naton komentaja johtaa.

Sopimuksen tarkoituksesta todetaan:

2.1. Tämän pöytäkirjan tarkoituksena on luoda toimintaperiaatteet ja menettelyttukikohtien perustamiseksi ja isäntämaatuen antamiseksi isäntämaassa oleville tai isäntämaan tukemille Naton joukoille Naton sotilaallisen toiminnan aikana.

2.2. Tämä pöytäkirja ja sen täytäntöönpanoasiakirjat on tarkoitettu perustaksi isäntämaan asianomaisen viranomaisen ja Naton komentajien suunnittelulle, jossa varaudutaan isäntämaatuen järjestelyihin Naton sotilaallisen toiminnan eri muotoja varten. Nämä toiminnot sisältävät sekä sellaiset operaatiot, joita varten joukot on jo määritetty, että sellaiset operaatiot, joita varten joukot on vielä määritettävä.

Lisäksi pykälässä 8.1. Suomeen perustettaviin Naton tukikohtiin viitataan erikseen ”Naton kiinteinä esikuntina” joille Suomi sitoutuu suunnittelemaan ”kattavan ja tehokkaan joukkojen suojauksen”.

Sopimus siis ymmärtääksemme antaa mahdollisuudet vieraan vallan sotilasjohdossa olevien kiinteiden esikuntien perustamisen Suomeen.

2. Sitoutuminen hyökkäysten tukemiseen

Julkisuudessa on korostettu sopimuksen tarkoittavan lähinnä sotaharjoituksia Suomessa, mutta sopimuksen tekstissä viitataan myös hyökkäyksiin:

1.2 Naton sotilaallinen toiminta. Sotilaallinen toiminta, mukaan lukien harjoitukset, koulutus, operaatioihin liittyvä koe- ja kokeilutoiminta ja vastaava toiminta tai joukkojen suorittama strateginen, taktinen tai palveluun tai koulutukseen liittyvä tai hallinnollinen sotilaallinen tehtävä; taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, myös hyökkäys, siirtyminen, huolto ja taisteluharjoitukset.

3.3. Tämän pöytäkirjan on tarkoitus olla Naton doktriinin ja toimintaperiaatteiden mukainen, ja se toimii isäntämaatuen kehysjärjestelynä ja rakenteena.

3.4. Isäntämaa antaa tukea Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten sijoitetuille joukoille kaikkien mahdollisuuksiensa mukaan, tuen saatavuuden mukaan ja kulloistenkin olosuhteiden asettamissa käytännön rajoissa.

Sopimuksessa siis sitoudutaan kaikenlaisten toimien, myös hyökkäyksen, tukemiseen kaikin tavoin.

 

Kysymyksemme Teille on,

1. Etenikö sopimuksen käsittely mielestänne parlamentaarisen käytännön mukaan ja perustuslain mukaisesti?

2. Onko sopimus mielestänne poliittisesti sitova, vaikka Suomen eduskunta ei ole sitä ratifioinut?

3. Pitäisikö nyt valitun eduskunnan mielestänne käsitellä sopimus, koska sitä ei tuotu edellisen eduskunnan käsittelyyn?

4. Voitteko itse allekirjoittaa sopimuksessa mainitut tavoitteet?

 

Kunnioittaen,

Punaisten Suvipäivien osanottajien puolesta

Iisalmen Runnilla 28.6.2015

Asko Julkunen

Aaro Heikkinen

Hannu Ketoharju

Martti Vaskonen

 

Liitteet:
HNS MoU -sopimus, Eduskunnan virallinen käännös: https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvaliokunta/Documents/HNS%20MoU%20suomi.pdf

SKP:n Savo-Karjalan eduskuntavaaliehdokkaat

kallioinen_toni
Toni Kallioinen
opiskelija, 27 v
Joensuu
tonikallioinen1 (at) gmail.com

ketoharju_hannu
Hannu Ketoharju
eläkeläinen, 67 v
Joensuu
hannu.ketoharju (at) gmail.com

Marianne Maksniemi
Marianne Maksniemi
YTK, lähihoitaja, 28 v
Kuopio
marianne.maksniemi (at) gmail.com

EevaMustonen
Eeva Mustonen
Psykiatrian erikoissairaanhoitaja, 69 v
Iisalmi
mustonen.eeva (at) gmail.com

Ako Nyman
Ako Nyman
Työtön, 26 v
Kuopio
ako.nyman (at) luukku.com

SusannaRissanen
Susanna Rissanen
YTK, sosiaalityöntekijä, 31 v
Leppäkaarre
rissanen.susanna (at) gmail.com

Anne Ruuskanen
Anne Ruuskanen
opiskelija, 54 v
Kuopio
toiminnanohjaaja (at) ppay.fi

vaskonen_martti_2_savokarjala
Martti Vaskonen
käyttömestari, 60 v
Joensuu
marttivaskonen (at) gmail.com

SKP:n Joensuun piiri asetti ehdokkaan eduskuntavaaleihin

Kokouksessaan 30.11.2014 SKP:n Joensuun piirikomitea asetti ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin Savo-Karjalan vaalipiirissä opiskelija Toni Kallioisen Joensuusta. SKP:n Joensuun piiri täydensi näin vaalipiirin ehdokas asettelua aiempien SKP:n Kuopion piirin asettamien ehdokkaiden lisäksi.

Uusiutuvien luonnonvarojen aikakauteen

Demokraattisen sivistysliiton järjestämässä seminaarissa Kuopiossa keskusteltiin mahdollisuudesta siirtyä entistä enemmän uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön.

Kuntaliiton entisen ympäristöpäällikkö Maija Hakasen mukaan maailman väkiluku on viimeisen 20 vuoden aikana kasvanut 26 prosenttia, mutta tuotanto kaksinkertaistunut. Maailman aineellisen kasvun rajat ovat tulleet vastaan, tällä hetkellä tarvitaan jo kahden maapallon luonnonvarat kasvuun. Samaan aikaan köyhyys kasvaa, vaikka USA:n sotilasmenoista kolmannes riittäisi köyhyyden poistamiseen maailmasta ja 100 rikkaimman varallisuus riittäisi sen poistamiseen nelinkertaisesti.

  • Ekologisesti kestävä on sellainen yhteiskunta, joka on oikeudenmukainen ja jossa perustarpeet on tyydytetty. Kattona on ilmastonmuutoksen estäminen, bioversideetin varjeleminen, typenkierron vähentäminen ja fosforin ehtymisen estäminen, joka uhkaa ruuan tuotantoa.
  • Vihertalous ja ekotehokkuus sinänsä ovat hyviä asioita, mutta kasvu kuitenkin jatkuu. Energiavallankumous on jo käynnissä, mutta kemikalisoituminen on vakava uhka ympäristölle.
  • Olen ehdottamassa, että siirtyisimme uusiutuvaan kierrätystalouteen, koska uusiutumattomia ei voida kokonaan korvata. Mutta niitä kierrätetään maailmassa vain yksi prosentti.
  • Tuotanto on teknologisen kehityksen seurauksesta yhä yhteiskunnallisempaa. Tietyn tuotteen valmistamiseen tarvittavaan prosessiin osallistuu yhä useampi ihminen työpanoksellaan, mutta päätökset tästä tuotannosta tehdään yhä pienemmässä piirissä, suurten yhtiöiden johdossa. Tämä ristiriita meidän pitää ratkaista, että voisimme yhdessä päättää millaisen ekologisen tuotannon rakennamme.

Hakanen viittasi Aalto yliopiston professori Peter Lundin visioihin ekologisten tuotteiden vientimahdollisuuksista ja siihen millainen tulevaisuuden kaupunki on. Olennaista on hajautettu energiantuotanto hyödyntäen 12 erilaista uusiutuvaa energialähdettä auringosta alkaen tietoverkkojen avulla.

  • Tällä hetkellä energiantuotanto ja säästö ovat kuntien ekologisessa toiminnassa tärkeintä. Tehdään kuntakartoitus uusiutuvien mahdollisuuksista ja asetetaan tavoite sähkön hankinnassa. Kuopiossa luottamushenkilöiden toimesta, vastoin virkamiesten kantaa on asetettu kunnianhimoinen tavoite ja se on toteutumassa.
  • Säästömahdollisuudet kaavoituksen avulla on moninaiset. Tiiviimpi yhdyskuntarakenne, joukkoliikenne, lähipalvelujen turvaaminen, ekotehokas vesi- ja jätevesihuolto, jossa energiajäte otetaan takaisin kiertoon.

Hakasen mukaan kuntakentän myllerrys ja kriisiytyvä talous ovat tällä hetkellä esteenä, strategiseen ajatteluun ei ole kunnissa aikaa. Yksityistämisellä halutaan julkiselta puolelta siirtää voimavaroja tarpeettoman rihkaman tuotantoon, jolloin yksityiset yritykset tekevät päätökset voitontavoittelun pohjalta.

  • Olen vakuuttunut, että vain kansalaistoiminnalla voidaan suunta kääntää. Meidän pitäisi muistaa, että perustuslain mukaan kunta on asukkaiden itsehallintoa. Sen pitää näkyä myös kuntien päätöksenteossa, painotti Hakanen lopuksi.

Kasvun rajat vastassa

Olli-Pekka Haavisto Maan ystävistä tarkasteli omassa puheenvuorossaan Rooman klubin vuoden 1972 Kasvun rajat-raportin toteutumista. Hänen mukaansa raportin laadinnassa oli ensimmäistä kertaa käytössä siinä laajuudessa tietokonemallinnukset. Sen ansiosta voitiin suuri määrä erilaisia asioita ottaa laskentaan mukaan ja arvioida niiden keskinäistä vaikutusta.

  • Raportin johtopäätös oli: ”jos nykyinen kasvupolitiikka jatkuu rajat tulevat vastaan 100 vuoden aikana”. Johtavat taloustutkijat hyökkäsivät sitä vastaan silloin ja esittivät kovaa kritiikkiä.
  • Nyt elokuussa julkaistun Maailman tila 3- seurantaraportin mukaan ennuste on toteutunut hyvin. Matkan varrella monet tutkijat ovat yllättyneet muutoksen nopeudesta. Taustalla on expotentiaalinen kasvu, 0,1 prosentin kasvulla aikaa kuluu muutokseen 700 vuotta, yhden prosentin kasvulla 70 vuotta ja 10 prosentin kasvulla 7 vuotta.
  • Lisäksi monissa muutoksissa on palautekytkentöjä, esimerkiksi syntyvyyden muutokset näkyvät viiveellä. Väkiluvun jyrkkä kasvu 1950-luvulta lähtien lisää viljelysmaan tarvetta, mutta sen ala pienenee. Teollisuustuotanto ei kasvanut henkeä kohti 1930-luvulta vuoteen 1992.

Haaviston mukaan globaali romahdus on alkamassa jo 2020, koska halvan öljyn aika on ohi. 1930-luvulla yhdellä tynnyrillä öljyä saatiin 100 uutta tynnyrillistä. Tällä hetkellä parhaat kentät antavat 1/15 tynnyriä ja heikoimmat 1/5 tynnyriä. Liuske öljyä saadaan tynnyrillä 0,8 – 1,2 tynnyriä uutta öljyä.

  • USA:n suurin liuskeöljylähde, 2/3 osaa kaikista heidän liuskeöljyvaroistaan liukeni tyhjiin, kun se todettiin käyttökelvottomaksi. Vaihtoehtoiset energialähteet antavat 1/10 tuloksen parhaimmillaankin. Nykyisellä öljyyn perustuvalla systeemillä ei ole tulevaisuutta. Globaali lämpeneminen pahentaa tilannetta.
  • 520 tutkijaa maailman eri puolilta ennakoi viime keväänä julkaistussa yhteisessä kannanotossaan, että joukkotuho on edessä. Se perustuu tietoon, että lajin selviytymisen kannalta on riskiraja, jos käyttö ylittää 50 prosenttia maa-alasta. Ihmisellä se on nyt 45 prosenttia.
  • Maapallon vesivaroista kolme prosenttia on makeaa vettä, 95 prosenttia siitä menee tuotantoon. Huomattava osa puuvillan tuotantoon, jonka osuus koko maailman kaupasta on neljä prosenttia.
  • Bruttokansantuotteella ei ole mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa, se mittaa vain taloudellista toimeliaisuutta. 85 ihmistä omistaa puolet maailman varallisuudesta ja 150 yritystä hallitsee maailmantaloutta. Aseteollisuus on ylivoimaisesti suurin yksittäinen teollisuuden ala.

Keskustelussa molemmat alustajat toivat esille Kuuban kokemuksen NL:n romahduksen jälkeen jolloin maa menetti 90 prosenttia öljystään. Vaikeassa tilanteessa pystyttiin siirtymään hajautettuun energian tuotantoon ja suurtiloista pienviljelyyn ruuan tuotannossa. Tällä hetkellä siitä jo 35 prosenttia tapahtuu kaupungeissa. Oma lääketuotanto käynnistettiin ja maksuton koulutus ja terveydenhoito taattiin väestölle vaikeassakin tilanteessa. Koska ihmisten tarpeet määräsivät mitä tehtiin.

Paneeli kansalaistoiminnan merkityksestä

Paneelin aluksi Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin kaivosvastaava Tuomo Tormulainen esitteli kartan Itä-Suomen kaivosvarauksista, valtauksista ja toimivista kaivospiireistä. Hänen mukaansa Suomessa tavoitellaan tällä hetkellä alle yhden prosentin esiintymiä. Niiden hyödyntäminen on mahdollista vain bioliuotusmenetelmällä. Itä-Suomessa on laajoja alueita Kiteeltä Joensuun seudulle, Polvijärven kautta Kaaville ja Outokummun seudulle, sekä Pieksämäen seudulla, joista kaikista voi tulla uusia Talvivaaroja.

  • Kansalaistoiminta on vahvempi ase kuin oikeustoiminta. Pohjois-Karjalan uraaniliikkeen toiminnan seurauksena kanadalainen yhtiö luopui kaivoshankkeestaan. Sen verran voimakas oli paikallisen väestön vastarinta. Juuri paikalliseen väestöön tukeutuminen on kansalaisliikkeen voima kaivosasioissa. Nyt on keskityttävä vaatimaan muutosta Suomen valtion mineraalistrategiaan. Media on tärkeä toiminnassa, paikallisesti kaikki yhteinen puuhaaminen kasvattaa voiman tunnetta.
  • Kaavilla on nyt vahva liike ja tammikuussa on siellä luonnonsuojelujärjestön kaivostapaaminen. Talvivaaraa ei pelasta ulkomainen yhtiö, edessä on tekninen alasajo. Se turvaa työllisyyden useiksi vuosiksi alueella.

Hannu Hyvönen Stop-Talvivaaraliikkeestä vakuutti, ettei ilman kansanliikettä Talvivaaraa pysäytetä.

  • Olen toiminut nyt kolme vuotta liikkeessä ja kokemukset ovat myönteiset. Tarvitaan sosiaalista mediaa, mutta tarvitaan myös jalkautumista ja oman alueen toimintaa.
  • Kansalaistoimintaa tarvitaan koko suuren muutoksen tekemiseen. Öljyn loppuminen on tosiasia, jolloin tavaroiden kuljettaminen ympäri maailmaa käy hankalaksi.
  • Energiatuotannon lisäksi on hajautettava muukin tuotanto. Onko suurtuotanto enää taloudellisesti tehokkaampaa? Uusiutumattomille luonnonvaroille on saatava vero.

Henna Hartikainen taiteilijoiden rauhanjärjestö- PAND:ista kertoi osallistumisestaan Työn kulman kiinteistön puolustamiseen Kuopiossa. Hänen mukaansa siinä tapahtui talkoohengen ja yhteisöllisyyden elvyttämistä ja kansalaistoiminnalla saadaan ihmisiä yhteen. Rakennuksen arvoa on vaikea määritellä nykyisenä aikana, jolloin kaikkea mitataan vain rahalla.

– Eikö ole mahdollista asettaa rajat sille yhdelle prosentille, joka hyötyy nykyisestä politiikasta?

  • Mielestäni ihminen ja ympäristö ovat yhtä ja nyt ehkä romahduksen uhatessa kulttuurilla ja taiteella voi olla suuri merkitys luomalla toivoa tulevaisuuteen. Uskon myös teknologian mahdollisuuteen ympäristöongelmissa. Automaatio vapauttaa meidät työstä kansalaistoimintaan, sen pitää olla avointa. Saamme myös enemmän aikaa ihmisten kohtaamiseen kasvoista kasvoihin.

Kansalaisaktiivi Risto Asikainen Kuopiosta katsoi, että kansalaistoiminnan tehtävä on tuoda yhteiskunnallinen vaihtoehto esille. Erilaiset järjestöt voisivat ottaa vahtikoiran roolin ja tuoda esille esimerkiksi ratkaisujen ilmastopoliittiset vaikutukset.

  • Talvivaara on hyvä esimerkki eriarvoisuuden kasvusta. Kuinka senkin ympärillä osa rikastuu ja osa köyhtyy. Voidaan myös kysyä, mitä pitää uhrata työpaikkojen eteen? Juankosken kunta on konkurssin partaalla tuettuaan paikallista yritystä työllisyyden nimissä.
  • Teknologia myös syrjäyttää, kun esimerkiksi työvoimahallinnon palvelut siirretään nettiin. Juho Saaren kirja Yksinäisten yhteiskunta kertoo korutonta kieltä. Yksinäisyys on vakavasti hyvinvointia haittaava yhteiskunnallinen ilmiö. Se kytkeytyy laajemmin yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin.

Nuorten kohdalla se on yleistä, mutta vanhukset ovat todellisessa vaaravyöhykkeessä.

  • Kuntapäättäjät ovat siirtäneet päätösvallan konsulteille, joten vastuukin on siirtynyt ”kuulijoille”. Kansalaisjärjestöjen tehtävä on nostaa eettiset kysymykset esille ja on oltava valmis kohtaamaan ihmisiä kasvokkain. 11. mielenterveyspäivät onnistuivat Kuopiossa hyvin, ihmisiä kävi tilaisuuksissa runsaasti, Asikainen kertoi.

Hannu Ketoharju