Keskustelua

Stalin-Halloween?

 

YLE-TV1 esitti keskiviikkona 29.10.2014 klo 13 ohjelman Stalinista. Mielestäni se täytti suuren osan hyvän halloween-jutun tunnusmerkeistä – toimineehan se lasten ja vähämielisten pelotteluvälineenä!

Aluksi käsiteltiin setä-Josifin rujoa ja rokonarpista naamataulua. Kuva jätettiin ehkä vähän tahallisesti vajaaksi. Näin ehkä jäi mielikuvitukselle tilaa täydentää kuvaa otsatukan alla piilottelevilla pikku sarvilla, saappaisiin ahdetuilla kavioilla ja housun lahkeeseen(kumpaan?) sujautetulla (aasin?)hännällä…

Johan Bäckman, joka vielä 2000-luvulla on tutkinut ja haastatellut Stalinin lähipiiriä on piirtänyt hieman toisenlaisen kuvan.  Mm. Rudolf Sykiäinen on kuvannut J.V. Stalinia herttaisena ja kauniit kasvot omaavana sekä henkilönä, jolla oli objektiiviset elämänarvot.

Ohjelma ei taidakaan perustua historiantutkimuksen viimeisimpiin tuloksiin vaan lienee jollain tavoin sairaan mielikuvituksen tuotetta.

Aikoinaan, vallan kaapattuaan Boris Jeltsin teetti Aleksandr Jakovlevilla tutkimuksen oletetusta Stalinin ajan kansanmurhasta. Tarkoituksena oli näytettyyn kansanmurhaan vedoten kieltää kommunistinen puolue. Nämä – ja myöhemmätkin – tutkimukset antavat tieteellisen eikä (sairaaseen) mielikuvitukseen perustuvan kuvan Stalinista. Viimeisimmät historian tutkimukset voivat antaa mielenrauhan monelle Stalin-fobian vaivaamalle kansalaiselle, jopa joillekin SKP:n jäsenelle.

Kun nämä ns. Stalinin puhdistukset tehtiin, oli huomioitava useita eri suunnilta tulevia ja erilaisia uhkia. Nuorta valtiota uhkasi sota kolmelta taholta: Saksasta, Japanista, ja maan sisältä. Voidaan hyvin myöntää, että puhdistukset karkasivat joiltain osin valtiojohdon käsistä väärien ilmiantojen ja alueellisten valtataistelujen takia. Vaikka väärinkäytöksiä tapahtui, voidaan toisaalta perustellusti väittää, että lukuisia ihmishenkiä myös säästettiin. Kun esim. saksalaiset marssivat Valko-Venäjälle ja Ukrainaan saivat he näiden seutujen maan sisäisiltä vihollisilta luetteloita sadoista tuhansista tuhottavasta kansalaisesta. Samoin kävi silloisen Neuvostoliiton rajanaapureissa Romaniassa ja Unkarissa.

Voidaan epäillä myös esitettyjä väitteitä vuosien 1931- 33 nälänhädän aiheuttajista. Syitä on toki useita, mutta esimerkiksi Stalinin kykyjä aiheuttaa laajaa kuivuutta voitaneen pitää epäilyttävänä. Kuivuus kuitenkin vaikutti vuodentuloon myös USA:ssa, mutta siitä ei syytetty presidentti Hooveria.

Viljaa ja muita elintarvikkeita oli näin ollen maailmanmarkkinoilla niukalti. Poikkeuksellisen kalliiden elintarvikkeitten hankintaan käytettiin kuitenkin Neuvostoliiton valtionpankin koko kultavaranto. Myös osia Kremlin ja Eremitaasin kulta-aarteista sulatettiin harkoiksi, joilla sitten ostettiin saatavilla olevia elintarvikkeita. Elintarvikepulla ei helpottanut kulakkienkaan toiminta – pikemminkin päinvastoin. Elintarvikevarastojen tuhoamista ei voitane pitää nykyäänkään kovin ystävällismielisenä toimena.

Valkeanmeren kanavan rakentaminen vaati paljon ihmishenkiä erilaisissa työtapaturmissakin. Ei ollut kehumista työturvallisuudessa – ei Karjalassa eikä Panaman kanavatyömaalla eikä USA:n suurilla patotyömailla.

Väitetään, että Stalin kauhistui kun saksalaiset sotilaat tulivat Moskovan porteille. Väite saattaa hyvinkin olla liioittelua. Jo silloin oli puolustusteollisuus pääosin siirretty Uralille. Se todistanee, että NL oli jotensakin varautunut pitkän puolustustaisteluun Euroopassa. Alussa Saksan etenemistä auttoi se, että Japanin uhatessa NL piti osan voimavaroistaan Kaukoidässä. Japani, joka oli kärsinyt -39 murskatappion Mongoliassa, sai siinä vakuuttavan näytön NL:n sotilaallisesta voimasta, valitsi uudeksi maailmanvalloitussuunnakseen helpomman hyökäten 7.12. Havaijille Perl Harbouriin. Näin NL:lle vapautui sotavoimaa Euroopan rintamille.

Ohjelman kertojalta saattoi ihan vaan unohtua syyttää Rooseveltia aasialaissyntyisen väestönsä internoinnista erämaaleireihin. Siellä huomattava osa vanhuksista ja lapsista menehtyi Kansalliskaartin hellässä huomassa.

Ohjelmassa käytetty nälänhädästä Ukrainassa kertova kuva ei ole Stalinin ajalta vaan se on sodan aikainen kuva Buchenwaldin keskitysleiristä. Kuva on nähtävissä edelleen Englannin sotamuseossa asianomaisesti tekstitettynä.

 

Joensuussa marraskuussa 2014

 

Pauli Eskelinen

—————————————————————————————-

Jäitä hattuun, Nato-intoilijat!

Ukrainan kriisin paheneminen sisällissodaksi on antanut Nato-intoilijoille Suomessa lisää vettä myllyyn. Kaikki mahdolliset mediat on valjastettu demonisoimaan Venäjää ja erikoisesti Putinia. Tätä käytetään häikäilemättä Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen.

Kaikesta valtavasta Nato-rummutuksesta huolimatta Suomen kansan enemmistö on edelleen jäsenyyttä vastaan ja kannattaa sotilaallista liittotumattomuutta. Sen vuoksi Nato-mielinen eliitti käyttää hivutustaktiikkaa. Uusin hanke on isäntämaasopimuksen solmiminen Naton kanssa.

Eläköitynyt valtiosihteeri Risto Volanen oli useiden hallitusten ulkopoliittisena asiantuntijana. Blogissaan hän liittää Suomelle ja Ruotsille tarjotun sopimuksen Naton sotilasstrategiaan Baltiassa ja tavoitteeseen ohittaa Venäjän Kaliningradiin tukeutuva puolustus. Tämä horjuttaa Pohjolan sotilaallista tasapainoa. Volasen mukaan Venäjä tuskin jää toimettomaksi, nähtäväksi jää mikä on vastaus. Vaarana on jännityksen kiristyminen myös Pohjolassa. Kriisin oloissa Suomen lentokentät ja muu infra saattaa tulla ennakoivan iskun kohteeksi jo ennen täyttä Nato-jäsenyyttä.

Sotien jälkeisen menestyksellisen ulkopolitiikkamme perusajatus on ollut molemminpuolinen luottamus NL:n ja Venäjän kanssa. Sen kulmakivi on ollut naapurimaamme johdon luottamus siihen, ettei maamme kautta kohdistu uhkaa Leningradiin/ Pietariin.

Jos nyt ollaan tätä luottamusta horjuttamassa, ollaan kaltevalla pinnalla Suomen ulkopolitiikassa. Nato-jäsenyys olisi viimeinen naula arkun kanteen, saattaisi olla jopa kirjaimellisesti. Menettäisimme lopullisesti ulkopoliittisen liikkumavaramme Venäjän suhteen. Joutuisimme suurvaltojen pelinappulaksi ja turvattomuutemme vain lisääntyisi.

Hannu Ketoharju

Juuka

—————————————————————————————-

Onko kansalle valittu uhrin osa?

 

Oikeiston ahneus ja sen harjoittama seikkailupolitiikka otattavat aina viime kädessä askelia vaaralliseen suuntaan: Elokuun 18. ja 19.  vuonna 1940 saksalaisen everstiluutnantti Veltjensin vierailun aikana presidentti Ryti ja R. Walden solmivat kohtalokkaaksi osoittautuneesti saksalaisten sotajoukkojen kauttakulkusopimuksen. Se mahdollisti saksalaisten sotilaitten pääsyn helposti  Lappiin.

Rytin allekirjoittama Barbarossa-sopimus (sotatoimet Itämereltä Jäämerelle) tarkoitti myöds Suomen kansalaisten uhraamista taistelukentille.

Keväällä -44, kun sodan lopputulos jo oli näkyvissä, Suomi hylkäsi NL:n tarjouksen sodasta irtautumiseksi. Niinpä sitten Tali-Ihantalan ja Ilomantsin taistelut aiheuttivat Suomelle käydyn sodan raskaimmat uhrit. On väärä väittämä, että näiden taistelujen kulku olisi merkittävästi vaikuttanut välirauhan ehtoihin. Vaikuttavin oli Kannaksen läpijuoksu. Se pakotti Suomen välirauhansopimukseen.

Omat uhrinsa vaati(i) myös EU:iin liittyminen: Tähän mennessä on uhrattu oma päätösvalta useassa asiassa, hyvinvointiyhteiskunta – ja sen seurauksena saatiin yhä venyvät leipäjonot. Uhrattiin pankit, liuta pienyrityksiä, hyvinvointipalvelut sekä valtava määrä ihmisten omaisuutta. Siis alussa mainittu seikkailumieli ja uhraamisinto eivät ole kadonneet mihinkään. Ja jatkoa seuraa: Isäntämaasopimuksella Suomi tarjoutuu mahdollisen sodan osapuoleksi ja sijaintinsa ansiosta kantamaan sodan raskaimmat menetykset. Innokkaana EU:n pakotteitten kannattajana olemme menettämässä Venäjän vastapakotteitten takia vientiä ja työpaikkoja. Valtion johto vähättelee niiden merkitystä. Näkökulma on yritysten, ei niiden työntekijöitten.

15.8. presidentti Niinistö oli keskustelemassa Venäjän presidentin kanssa. Aamun uutisissa kerrottiin, että pääministerimme oli antanut englantilaislehdelle haastattelun, jonka mukaan Suomi on valmis entistäkin kovempiin pakotteisiin. Stubbkin on siis valmis uhraamaan sekä kansantalouden että kansan talouden.

Pauli Eskelinen

Lähteet:

C.O. Frietsch: Suomen kohtalonvuodet

Tiedonantaja 21.6.2001

Yle Uutiset 15.8.2014

—————————————————————————————-

Vika alalla kyvyt menee hukkaan.

Televiisiota katsellessani pääsin huomaamaan, kuinka etevä urheilutoimittajan toimiva Kaj Kunnas oli taitava esittämään Minskissä kadunmiehille niin provosoivia kysymyksiä. Luulenpa, että vastaavanlaisten kysymysten esittäminen Suomen Eduskuntatalon edustalla Suomen hallituksen toimista olisi saanut olisi jonkun haastateltavan tai ohikulkijan voimaantumaan niin, että haastattelijan ulkoasu ja niin muodoin myös terveys olisivat olleet vaarassa.

Suomalaisia on jo pitkään kiinnostanut mitä jenkkilässä tapahtuu, joten esitän, että esitän K. Kunnaksen lähettämistä USAan ulkomaantoimittajaksi. Alkupaloina ja lämmittelynä tulokas voisi tiedustella kadunmieskansalaisten mielipiteitä kotimaansa harjoittamasta terrorijahdista ympäri maapallon miehittämättömine lennokeineen. Nehän ovat silläkin viisiin kehitysvammaisia, että yhtä tapettavaksi terroristiksi määriteltyä kohti menehtyy kymmenkunta sivullista… Jatkona voisi kysellä onko heillä vielä salaisia kidutuskeskuksia tai vieläkö Guantanamossa kidutetaan? Mitä mahtavat kansalaiset olla mieltä lähimenneisyyyden vientiprojekteista Irakissa, Libyassa tai Afganistanissa? Kuvaruudussa voisi laajemmikin esitellä vaikeasti vammautuneiden sotaveteraanien kuvia – tai vaikka eläviä – ja kysellä miten he elävät…miten hellästi ja arvokkaasti Valtio heistä huolehtii. Varmaan Kunnaksen mielikuvituksellä kysymyksiä löytyy lisääkin..

Pauli Eskelinen

 

—————————————————————————————-

EU: Järjen veit – orjan teit!

Miten on käynyt Eduskunnan harmaavarpusen? Ei uskalla mahdollisesti omaa mielipidettään esittää vaan vetoaa EU:n kantaan. Esitetyt EU- ja NATO- mielipiteet tuovat esiin julkisen typeryyden. Ei Suomen puolustusministerikään uskaltautunut keskusteluun Venäjän puolustusministerin kanssa vedoten EU:n kantaan, ettei nyt pidä pitää yllä normaaleja keskusteluyhteyksiä! Tietenkin todellinen syy oli pelko jäädä alakynteen – tai raadollisempi arastelu keskustelukumppanin älyä kohtaan.(?)

Onko typerämpää hyvien naapuruussuhteitten hoitoa kuin B. Zyskowitshin lausumana naapurin päämiehen haukkuminen Hitleriksi. Mitäs jos Stubb peruisi keskustelut kauppasuhteista siksi kunnes saamme Venäjän nöyräksi taipumaan EU:n tahtoon. Entäpä nato-kiimaisen Salolaisen esitys NATOon liittymisestä, jotta voisimme pelotella Venäjää NATOn ydinaseilla? Jokainen NATO-maahan on potentiaalinen ydinasevaltio. Miten Suomen kävisi Venäjän ja Naton yhteenotossa? Missä onkaan vaikkapa Kekkosen viisaus: ”Ystävät pitää hankkia läheltä ja (välttämättömät?) viholliset kaukaa”! Mihinkäs vihollisia ylipäätään tarvitaan? Kun ei ole omaa ulkopolitiikkaa pitävät EU ja USA huolen siitä, että osaamme ja muistamme pitää tärkeintä naapuriamme vihollisena. EU:n kannan julkisti Nato-Lissu Jaakonsaari 11.4. julistaessaan naama punaisena miksi ja miten Putin on pantava kuriin. Mitenkähän meidän kävisi tässä kurinpalautuksessa vaikka se tehtäisiin USA:n ja NATO:n yhteisvoimin?

Kumpikahan meille on tärkeämpi: EU vai Venäjä?

14.4.2014 Pauli Eskelinen

 

—————————————————————————–

Kunnallisen demokratian puolesta pakkoliitoksia vastaan

Kunnat vastaavat Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kouluopetuksen järjestämisestä. Valtio rahoittaa mitä rahoittaa valtionosuuksien kautta. Kataisen hallitus on vetäytynyt vastuusta leikkaamalla kunnilta vuosina 2012 – 2017 jo ainakin 6,6 miljardia euroa valtionosuuksia. Pääministerin mukaan lisää leikkauksia on luvassa kevään kehysriihessä. Näin kunnat käytännössä pakotetaan leikkaamaan lähipalvelujaan.

Itse aiheuttamiensa ongelmien varjolla (ratkaisuksi) hallitus ajaa pakolla perustuslain vastaisesti ”jättikuntia” maakuntakeskuksiin ja muuanne sekavia hallintohimmeleitä: sote-alueita sekä isäntä- ja renkikuntia.

Joensuun kaupungin johdossa näyttää olevan järkkymätön usko suuruuden ekonomiaan kuin entisessä Neuvostoliitossa tai suuryrityksissä. Surutta kannatetaan ”jättikunnan” muodostamista Joensuun alueelle, vaikka ympäryskunnat vastustavat hanketta. Nykyiselläänkään ei pystytä turvaamaan läheskään tasapuolisesti palveluja niitä tarvitseville kaupunkilaisille.

Tavan kaupunkilaisena haluan muistuttaa, että perustuslain mukaan kunnat ovat asukkaiden itsehallintoelin. Pakon ja leikkaamisen sijaan ehdotan, kannatan ja vaadin demokratian laajentamista ja kuntien talouden pistämistä kuntoon.

Tarvitaan vaaleilla valittava maakuntahallinto, jonka alaisuuteen kootaan koko sekava ja hajanainen seudullinen hallinto – mm. sairaaanhoitopiirit ja erikoissairaanhoito. Kunnallista demokratiaa pitää laajentaa kunnanosavaltuustoilla ja osallistuvalla budjetoinnilla.

Kuntien valtionosuuksia pitää lisätä. Pääomatulot tulee saattaa kuntaveron ja progressiivisen verotuksen piiriin. Kuntien palvelujen kalliiksi osoittautunut yksityistäminen pitää lopettaa. Kuntien omaa liiketoimintaa pitää lisätä ja sen hallinto saattaa avoimen kontrollin alaiseksi.

En hyväksy kuntien pakkoliitoksia. Sillä ei vähennetä palvelujen tarvetta eikä lisätä niiden rahoitusta. Niillä luodaan vain Kataisen itsensäkin arvostelemaa hierarkkisesti ylhäältä alas rakennettua yhteiskuntaa. Tällä touhulla valmistellaan edelleen entistä laajempaa yksityistämistä. Asiakas maksaa…. Jo seudullisen kansanäänestyksen esittäminenkin on demokratian irvikuva.

21.1.2014

Ari Sulopuisto, Joensuu

 

—————————————————————————————

Julkinen velka ja varallisuus

Julkisen velan turmiollisuudesta on meitä vakuutettu jatkuvasti korkeiden päättäjien taholta. On suorastaan lietsottu kriisitietoisuutta. Asialla on ollut kiitettävästi myös valtamedia. Vast´ikään meille kerrottiin televisiossa häkellyttävät luvut, valtiolla on velkaa 90 miljardia euroa. Pelottava luku juoksi lähetyksen aikana silmiemme edessä. Heikommassakin uskossa elävä vakuuttuu moisesta.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savelan mukaan kansantaloudenkin tilinpidossa on velkojen lisäksi otettava huomioon varat ja niiden kehitys. Julkisuudessa jätetään mainitsematta, että Suomen valtiolla on pelkästään rahoitusvaroja tällä hetkellä 62 miljardia euroa. Luvusta puuttuvat työeläkekassojen tuotto ja valtion reaalivarallisuus.

Julkisyhteisöjen varat ovat nousseet tällä vuosituhannella 130 miljardista noin 250 miljardiin. Velat ovat nousseet samaan aikaan huomattavasti maltillisemmin, vuoteen 2008 jopa hieman laskeneet. Viime vuonna varat kasvoivat edelleen nopeammin kuin velat. Suomen julkinen velka oli 54 prosenttia bruttokansantuotteesta, Saksassa se oli 81 ja Ranskassa 90 prosenttia.

Näiden lukujen valossa mitään julkisten menojen leikkausta ei tarvita valtion velan takia. Tässä tilanteessa, kun suuret voittoa tuottavat yritykset saamiensa verohelpotusten vastineeksi irtisanovat työntekijöitään ja jakavat vain ennätyssuuria osinkoja, tarvitaan julkisia investointeja. Niistä valuisi vaurautta koko yhteiskuntaan. Julkisen talouden avulla voidaan luoda uusia työpaikkoja ja turvata entisiä, jos poliittista tahtoa on. Näin verotulot lisääntyisivät ja valtion talous paranisi.

Missään tapauksessa julkisten menojen leikkaukset eivät ole oikea lääke, ne vain pahentavat velkaantumista, kun talous heikkenee ja verotulot vähenevät. Rikkaiden verotusta kiristämällä tilannetta voidaan kyllä korjata. Jos pääomaverotusta nostettaisiin EU:n keskitasolle, kertyisi verotuloja 4 miljardia lisää ja pääomatulojen kuntavero toisi vielä 2 miljardia euroa julkiseen talouteen lisää rahaa.

Onko päättäjillämme rohkeutta tunnustaa tosiasiat ja luopua vahingollisesta leikkauspolitiikasta?

13.2.2014

Hannu Ketoharju

—————————————————————————————–

Ainakin vuoden verran ovat elinkeinoelämän nokkamiehet rummuttaneet eläkeiän korottamista. Heitä on aktiivisesti säestänyt valtion johtava tutkija Juhana Vartiainen. Lokakuun lopulla asiaa valmistellut Pekkarisen työryhmä sitten esittikin eläkeiän alarajan nostamista kahdella vuodella 65 vuoteen.

EK:n pomo Lasse Laatunen pisti nyt paremmaksi ja ehdotti nostettavaksi eläköitymisikää lisää parilla vuodella 67 vuoteen. Ollaan kuulemma myöhässä eläkeiän noston kansainvälisessä kilpailussa. Konsti on vanha, jota porvaripelissä on käytetty kautta aikojen, korotetaan vaatimuksia, niin alkuperäinen tavoite saadaan läpi kompromissina.

SAK:n johtajat ovat varovaisesti puhuneet vain työelämän korjaamisesta, jotta työurat jatkuisivat ja kestävyysvajeet ja huoltosuhteet helpottuisivat. Porvaripuolen perustelut ovat tainneet mennä todesta huippujohdon työkalupakkiin.

Sen sijaan Rakennusliiton maanlaajuinen neuvottelukokous otti marraskuussa selkeän kielteisen kannan eläkeiän korotukseen. Perustelu oli selvä, harva raksaduunari jaksaa eläkeikään nytkään työelämässä ja hyvin monella työttömyysputki pelastaa köyhyyteen sortumiselta. Monella muullakin alalla sinnitellään loppuvuodet selviytymisen rajoilla. Takana on monikymmenvuotinen työura ja uupumus uhkaa työelämän jatkuvassa myllerryksessä.

Nykyisin voi jäädä eläkkeelle 63 ja 68 vuoden välillä. Se antaa joustavan mahdollisuuden työuran jatkamiseen niille, jotka siihen pystyvät ja haluavat. Se onkin nostanut vanhuuseläkkeelle siirtymisen ikää. Mutta työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin jo 52-vuotiaana, sitä ongelmaa ei ratkaista nostamalla yleistä eläkeikää. Suomalaisten työurat ovat jo nyt pidemmät kuin EU-maissa keskimäärin.

Olisiko nyt eri alojen ay-aktiiveilla mahdollisuus yhteistoimintaan ja torpata yhdessä järjetön vaatimus eläkeiän nostamisesta. Pitäisikö sen sijaan vaatia yleistä työajan lyhentämistä työttömyyden ja työolojen helpottamiseksi. Se olisi mahdollista ay-liikkeen ja vasemmiston yhteisin voimin. Kommunistit ovat omalta osaltaan tähän valmiit.

30.1.2014

Hannu Ketoharju

—————————————————————————————

Onko pakko leikata?

Kuinka kauniisti ja vakuuttavasti kuntaministeri Henna Virkkunen puhuukaan. Lempeällä äänellä hän kertoo, kuinka meidän on nyt turvattava lähipalvelut kunnissa leikkaamalla miljardin veran tehtäviä ja toisen miljardin edestä on tehostettava toimintoja. Valtio on joutunut leikkaamaan kuntien rahoitusta miljardilla, koska meillä on kestävyysvaje, siinä syy vaikeuksiin. Näin siis ministerimme selitti meille laupiaana radion ykkösaamussa maanantaina.

Varmaan mukava asukkaiden kuunnella näitä ministerin juttuja eri puolilla Suomea. Nyt näyttää, että kirjastot ovat erikoisesti liipasimella monissa kunnissa ja tietysti muutkin lähipalvelut. Eivät taida päättäjät tietää tai välittää, että EU:ssa on olemassa kestävän kehityksen kaupunki-indikaattorit. Niiden mukaan tärkeimmät peruspalvelut pitää olla kävelyetäisyydellä asunnosta.

Uskoneeko ministeri itsekään puheitaan, ainakin hänen pitäisi tietää, että on toisenkinlaisiakin näkemyksiä. On jopa asetettu kyseenalaiseksi koko kestävyysvaje-käsite. Vuosien mittaan on rikkaiden verotusta helpotettu suuremmilla summilla, pelkästään pääomaveron nostaminen EU:n keskitasolle toisi neljä miljardia valtion kassaan lisää rahaa. Suomessa kun erilaisten pääomaan kohdistuvien verojen osuus oli 15,5 %, mutta EU:ssa 20,5 % vuonna 2011. Yhteisöveroprosenttia Kataisen hallitus on alentanut 26 prosentista 20 prosenttiin lähtemällä mukaan verokilpailuun. Se tekee miljardin loven kuntien pussiin.

Kansantuloa on jaettu pääoman hyväksi viimeiset parikymmentä vuotta. Jos palkkojen osuus kansantulosta olisi 90-luvun puolivälin tasolla, niitä maksettaisiin 10 miljardia enemmän. Siitäkin kertyisi oiva potti valtion ja kuntien kassaan veroina. Nyt taitavat olla Gayman-saarilla ja muissa veroparatiiseissa.

Pääomatuloista ei makseta kuntaveroa ollenkaan, se puute on syytä korjata ja lopettaa pääomatuloilla vapaamatkustaminen kuntapalveluissa.

Kaiken kaikkiaan yksinkertaisinta on laittaa kaikki tulot, myös pääomatulot yhteen ja verottaa niitä kiristyvän asteikon mukaan progressiivisesti. Se on oikeudenmukaista ja oikeudenmukaisuutta vaativat vasemmistopuolueet viime eduskuntavaalien alla. Nykyisestä markkinavetoisesta politiikasta on päästävä eroon.

Lopuksi siteeraan Yrjö Hakasen puheenvuoroa Kunnallisalan Kehittämissäätiön julkaisemasta kirjasta.

”Tarvitsemme myös Suomessa poliittista liikettä ja liittoa, joka kykenee nostamaan esille radikaalin vasemmistolaisen vaihtoehdon, jonka hallitusvasemmisto on hukannut. Uskon, että nyt eri tahoilla, eri puolueissa ja usein puolueiden ulkopuolella toimivat suunnanmuutosta haluavat ihmiset voivat tehdä ”uuden Forssan ohjelman” ja muodostaa ”kriittisen massan”, joka haastaa markkinaehtoisen politiikan. Se voi koota muutoksen tekijöitä, löytää lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia, murtaa vaihtoehdottomuuden noidankehän ja avaa tien toisenlaiseen kehitykseen, jonka mittana on ihmisen ja luonnon hyvinvointi.”

12.11.2013

Hannu Ketoharju

————————————————————————————–

Valikoivaa historiankirjoitusta…

TA:ssa hiljan julkaistussa kirjoituksessaan ”Leninin poliittinen testamentti” A. Minkkinen käyttää mielestäni – kuten uskonlahkot Raamattua – Leninin teoksia valikoivasti. Sen takia kehottaisin tovereita tutustumaan huolella ko. teoksiin. Minkkinen näyttää unohtavan – jättää ainakin mainitsematta – että mitä ilmeisimmin Stalin pelasti Leninin hengen silloin kun Trotski esitti Leninin luovuttamista väliaikaiselle hallitukselle. Vladimir I:a odotti oikeussali. Tuomio oli arvattavissa oikein…Mitä taas Trotskin sotilaalliseen nerouteen tulee voin todeta, että hänen virheitään joutui aikanaan korjailemaan niin Stalin kuin Vorozilovkin.

Historia ei – ikävä kyllä – kulje kuten tahtoisimme, vaan sillä on mennyt aikamuoto. Lenin kiinnitti huomiota myös keskuskomitean jäsenten runsaisiin poissaoloihin. Poissaolot eivät johtuneet siitä, että JVS olisi heidät jo ammuttanut vaan kyse oli puhtaasta vehkeilystä.

Mitä taas ns. Stalinin puhdistuksiin tulee, on syytä muistaa, että NL:n neuvottelut Saksan ympärysvaltojen kanssa Hitlerin mahdollisen hyökkäyksen pysäyttämiseksi yhteistoimin jo Saksan omille rajoille olivat kariutuneet. Neuvostoliitto näki itsensä uhatuksi kolmelta suunnalta: Japanista, Saksasta ja sisäisesti. Sisäisen valtataistelun oloissa nämä puhdistukset tuskin olivat täysin Stalininkaan hallinnassa. Tapahtui vääriä ilmiantoja. Näistä ilmiannoista ”Kremilin kellot”-kirjailija Arvo Poika Tuominen olisi varmaan ollut enemmänkin omakohtaista tietoa hänen toimittuaan sisäasiainministeriön ilmiantajana. Suomeen palattuaan Tuominen toimi Tukholmassa Ohranan ilmiantajana.

Toisin kuin Trotski, Lenin ja Stalin näkivät että toivuttuaan sodasta imperialistit tulevat hyökkäämään NL:n kimppuun. Oli siis vahvistettava sekä elintarvike- että teollisuustuotantoa kestämään tulevan koitoksen. 30-luvun lopulla, aikana jolloin kollektivisointi vietiin loppuun, NL:n koneteollisuus tuotti vuosittain kymmeniä tuhansia traktoreita ja niiden työkaluja sekä muuta maatalouskalustoa kolhoosien käyttöön. Trotskin mielestä kollektivisoinnilla ja teollisuuden kehittämisellä ei ollut ”niin” kiire, olihan maailmanvallankumous tulossa apuun. Ehkä kannattaisi hyvinkin lukea Stalinin teosten osa 12, jossa seikkaperäisesti kerrotaan maatalouden ja teollisuuden tästä vaiheesta. (Mikäli pelkäät stalin-tartuntaa, voit toki kysellä henkilöiltä, jotka ovat ko. kirjan lukeneet) Väite, että Lenin olisi jossain vaiheessa ollut Stalinin vanki, mielestäni vähintään ontuu. Leniniin kohdistunut attentaatti säikäytti koko keskuskomitean. Se päätti oitis asettaa VI:lle henkivartijat – ihan nykymalliin. (0-luvulla paikalla käydessäni Leninski Gorkin johtajatar selosti kuinka Lenin tuli sinne viikonloppuina lepäämään. Oli siis viikot Moskovassa ja viikonloput Gorkissa. Sairauden edetessä jäi lopulta Gorkiin kokonaan. Sama opas esitteli huoneen, jossa VI otti mm. vastaan sekä ulko- että kotimaiset vieraat. Gorkissa Lenin kirjoitti lukuisia artikkeleita ja tutkielmia. Lääkärit olivat tosin huolissaan hänen terveydestään moisen ahkeroinnin takia. Leninin elämää lie rajoittanut sairauden lisäksi sen aikaisen lääketieteen taso – tiedettiin merkittävästi vähemmän kuin nykyään. Luulenpa Leninin elämästä puristetun kaiken oleellisen tiedon näiden viimeksi kuluneiden 90:n vuoden aikana. Mielikuvitustahan ei voi (eikä pidä) rajoittaa, ei edes Minkkisen….

Pauli Eskelinen

————————————————————————————–

Miten tähän on tultu?

Joulun välipäivinä uutisoitiin, että lopputilin antaminen on Suomessa miltei Euroopan halvinta ja 30. halvinta OECD-maissa. Juttuhan meni niin, että jumalainen ääni kuiskasi EK:n äänijänteillä -Lipposen ja Ihalaisen korviin – että Suomeen ei saada ulkomaisia investointeja mikäli erorahajärjestelmää ei pureta ja heikennetä irtisanomissuojaa. Suomessa oli työntekijän irtisanominen liian kallista. Niinpä Mooses uusliberalistisen hengen täyttämänä ja Eduskunnan enkelikuoron säestämänä julisti tätä autuaallista sanomaa. Niinpä sitten Ihalainen Paavoon ja EK:oon uskovana lähetti uskolliset apostolinsa kertomaan kaikille ay-johtajille miksi ja miten meiltä loppuu työpaikat mikäli uusia investointeja ei ulkomailta saada tänne houkutelluiksi. Onnistuminen vaatii irtisanomissuojan heikentämistä. Ay-johtajat ottivat ilosanoman vastaan riemulla ja lähettivät samoin tein suuren joukon toimitsijoita kertomaan ammattiosastoille, miten lähellä on täystyöllisyyden tila. Pitää tosin valita tarjolla olevista se kivinen ja kaita polku. Niinpä liittojen valtuustoihin tuli valita vain ay-johtoa kunnioittavia, uskollisia ehdokkaita.

No, työpaikat eivät noilla toimenpiteillä Suomessa lisääntyneet. Sen sijaan kävi niin, että hyvin menestyvää teollisuutta siirrettiin ulkomailla oleviin, mutta heikommin kannattaviin tehtaisiin siksi, että irtisanomiset siellä olisivat tulleet kalliimmaksi kuin Suomessa. Ennen pitkää ay-pomot kyllä huomasivat miten työpaikkojen oli käynyt, mutta kun meillä ollaan jämäkän periaatteellisia, niin vauhtia ei vähällä pysäytetä – menköön vaikka seinään!

Aika muuttuu – niin myös virret…

Nyt on uhkaamassa hirvittävä työvoimapula. Sen tieltä on raivattu yhteiskunnallista teollisuutta ja irtisanottu tuhansia valtion ja kuntien työntekijöitä. Kaikki tämä on tehty ay-liikkeen hiljaisella hyväksynnällä.

On myös tullut aika purkaa eläkepommi nostamalla eläkeikää. EK on luvannut eduskunnan enkelikuoron säestämänä nykyisille eläkeläisille liki ikuisen elämän. Ay-liike uskoo sen kun hallituksen neitsytmaaria suo heille taivaallisen hymynsä.

Aika on tietysti suhteellista. Osingon saajalla se kuluu liiankin nopeasti riihikuivien seteleiden suloista kahinaa kuunnellessa vaikka elinaikaodote onkin pidempi kuin naapurin köyhän reumapotilaan. Hänen, köyhän naapurin lyhyempi elämä taas tuntuu liki ikuisuudelta etenkin, jos alta kerittiin myydä sairaala, jossa sentään sai köllötellä päivät pitkät vaikka sitten märissä vaipoissa, ehkä avuttomanakin… Pitkältä tuntuu myös yksin asuvasta sairaasta ja avuttomasta, joka odottaa lääkkeen ja ruuan tuojaa….Miten mahtaa aika kulua tuon asunnottoman, yhteiskunnan kaikkien suojaverkkojen läpi ja aikaa sitten pudonneen, vielä sentään leipäjonossa värjötellessä? Niin suhteellista on se ikuisuuskin!

Pauli Eskelinen

————————————————————————————

Neuvostoliiton historian uustulkinta vääristää ideologiaa.

Erityisesti Leninin suuhun on pantu lauseita ja arvioita, jotka Leninin itsensä mukaan kuuluivat oikeistopoikkeman joukkoon. Valitettavasti Suomessakin jotkut ovat nielaisseet koukun täkyineen. Näin näyttää käyneen myös tutkija Minkkiselle. Käydessään Joensuussa hän kertoi Leninin vihjaisseen sekapolitiikkaan, jossa sosialistisen politiikan sisään olisi integroitu ns. neptinistit. Kaikki, jotka ovat lukeneet jonkun Leninin kirjan tietävät, että Leninin tapoihin ei vihjailu kuulunut, vaan harkittu ja hyvin perusteltu ilmaisu. NEPiä Leninin teosten 27. osan sivuilla 361 – 362 hän luonnehtii valitettavaksi taka-askeleeksi, joka oli otettava ja jonka aikana tuli varautua pitkään harppaukseen eteenpäin maatalouden kollektivisoinnin edistämisessä.

Jo vuonna 1919 8. puoluekokouksessa Lenin puhui kolhoosien ja valtiontilojen muodostamisesta. Jo ennen Pääoman kirjoittamista Marx todisti väittelyssä, ettei sosialistinen yhteiskunta kehittyäkseen tarvitse rinnalleen kapitalisteja. Lenin oli asiasta samaa mieltä. Esim. NKP:n 16. konferenssissa hän esitti miten kapitalistisen kilpailun tilalle tulee sosialistinen kilpailu, joka tapahtuu työläisten hyväksi. Siinä tuotantolaitokset kilpailevat keskenään ja myös erikseen hyvinvoinnin tuottamiseksi.

Nyky-Kiinaa ei voitane pitää sosialistisena yhteiskuntana siitä huolimatta, että sitä johtaa kommunistinen puolue. Kiinaa voidaan pitää kokolailla puhtaasti kapitalistisena valtiomonopolistisena valtiona. Sen tieltä on purettu melkoinen joukko sosiaalisia järjestelmiä. Sosiaaliturvan sijaan on ilmaantunut alueellisen eriarvoisuuden kärjistymistä ja sen mukana rikollisuutta. Ei Kiina kuitenkaan toivoton paikka ole – totesihan Lenin aikoinaan, että valtiomonopolistista vaihetta seuraa sosialismi.

26.11.2013 PE

————————————————————————————–

Hämmästyttävää historian tuntemusta!

Mutta onhan kirjoittajalla kyllä luotettavat tietolähteet- kuten Arvo Poika Tuominen, joka toimi ilmiantajana niin Neuvostoliitossa kuin Suomessakin, sekä lukuisat romaanit. Kirjoittajan arvio Stalinin taktisista sodankäyntitaidoista on suorastaan hämmästyttävä poiketessaan täysin Zukovin muistelmissaan tekemästä arviosta. Zukovhan teki muistelmansa kymmenen vuotta Stalinin kuoleman jälkeen. Tuskin kenraalit Eisenhower tai de Gaulle erehtyivät kovinkaan pahasti arvioissaan Stalinin vaikutuksesta sodan lopputulokseen puhumattakaan Winston Churchill `sta, joka oli siviili, ei sotilas. Kirjoittajan mainitsemasta ystävyydestä Stalinin ja Hitlerin välillä ei liene ollut kysymys silloin kun Stalin viivytti sodan puhkeamista. Pikemminkin syynä oli tarve saada talous siihen kuntoon että se kestää sodan rasitukset. Historiallinen totuus vaatii tosiasioita – faktoja – muuten se perustuu olettamuksiin. 1970-luvulla APN julkaisi kirjasen ”Toisen maailmansodan aattona”. Kirjasessa oli selostettu neuvottelut, joita NL oli käynyt muiden Euroopan valtioiden kanssa, jotta Saksan sotavoimat voitaisiin pysäyttää sen mahdollisesti hyökätessä omien rajojensa yli. Näistä neuvotteluista on artikkelissa tarkat arkistoviitteet. Onpahan tuossa Stalin-fobiassa tainneet unohtua Suomen kanssa sitkeästi käydyt neuvottelut sodan välttämiseksi. Suurin paine Stalinin puhdistuksiin lienee ollut tieto sodan väistämättömyydestä. Sitä ennakoivat neuvottelujen kariutuminen länsivaltojen kanssa sekä Hitlerin pyrkimys muodostaa kolmas armeija Neuvostoliiton sisälle. Tähän Hitler käytti pääasiallisesti Pariisissa ja Lontoossa olevien emigranttien yhteyksiä.

B. Jeltsin teetti aikanaan Aleksander Jakovlevilla ”tarkasti arkistoihin perustuvan” tutkimuksen, jolla oli tarkoitus perustella kommunistisen puolueen kieltäminen kansanmurhaan vedoten. Ko. tutkimuksesta on julkaistu artikkeli myös Tiedonantajassa, 20.11.1998. V. Fjodorovin kirjoittamassa artikkelissa on myös numerotietoja ko. tutkimuksesta.

Tuskinpa minun tai monen muunkaan mielenkiinto Stalin-kirjoitteluun olisi herännyt, mikäli sitä ei olisi ympätty SKP:n ohjelmavihkosen sivulle 8. Kun näissä Suomen asioissa on ihan riittämiin askaretta. Sillä, mitä mieltä itse kukin on Stalinista, ei liene kovin suurta merkitystä puoluetyön kannalta. Totesihan puhemies Maokin, ettei kissan värillä ole väliä kunhan se pyydystää menestyksellisesti ja normin täyttäen hiiriä.

22.9.2013 PE

———————————————————————————–

Miksi hyvinvointivaltio ajetaan alas?

Kokoomus – liittolaisineen – on ajanut määrätietoisesti jo pari vuosikymmentä alas Suomen hyvinvointivaltiota. Tuore SOTE-uudistus on tämän kehityksen viimeinen niitti. Kun kunnat kohta joutuvat kilpailuttamaan sosiaali- ja koulutustoimet pitää EU:n kilpailudirektiivi huolen siitä, että ajan mittaan nämäkin toimialat siirtyvät monikansallisten yritysmuotoisten toimijoiden liiketoiminnaksi. Tämä tulee yhteiskunnalle kalliiksi monella tapaa, mutta on nykyaikainen ja saasteeton kultakaivos pääomasijoittajille. Kun kunnilla ei ennen pitkää ole varaa pitää yllä kallista yksityistettyä järjestelmää on niiden pakko karsia hyvinvointipalveluja. Tässä kehityksessä tilanne menee ennemmin tai myöhemmin sellaiseksi, että kokoomusnuorten tuore visio toteutuu. Jo parin kymmenen vuoden ajan on Suomessa purettu verotuksen progressiota nimenomaan suurituloisten ja pörssiyhtiöiden osakkaiden hyväksi. Tämä on onnistunut mm. sitouttamalla ay-johtajia eri yhtiöihin hallituspaikoilla ja – palkkioilla. Puolueitten sitouttaminen on onnistunut ministeripaikoilla. Kun hallitukset ovat työllistämisen nimissä poistaneet työnantajan kela-maksun. Ay-liikkeen myötävaikutuksella ns. sosiaalitupolla varallisuusveron poistolla ja nyt yhtiöveron laskulla ovat kyseiset miljardit valuneet suoraan osinkoihin. Työllisyyttä olisi voinut hoitaa tehokkaammin asettamalla pörssiyhtiöille teollistamisvero, jolla olisi luotu uutta valtion teollisuutta myydyn tilalle. Harmaa talous ja veron kierto ovat aina olleet eduskunnan erityisessä suojeluksessa. Näitä olisi lainsäätäjä kyllä voinut hillitä riittävillä sanktioilla.

22.9.2013 PE

———————————————————————————–

Pauli pakisee

Iltasanomien historiallinen totuus on toissijainen

Iltasanomat syyttää ns. taistolaisia demokraattisen sentralismin rikkomisesta.

päätökset kuitenkin keskuskomiteassa tehtiin yksimielisesti. Ongelmat syntyivät

eduskunnassa, kun ns.”kirveslinja” jatkuvasti toimi vastoin yhdessä sovittuja

päätöksiä. Kirveslinjan ainut päämäärä oli Skp:n ja punapääoman tuhoaminen. Osa

sitä teki tietoisesti, mutta suurin osa jäsenistöstä harhautettuina. Moni näistä

harhautetuista huomattuaan tulleensa petetyiksi kärsii moraalisesta rappiosta.

Mitä onkaan jäänyt käteen niille nuoriso-, opiskelija- ja ay-liikkeessä toimiville tovereille, (entiselle?) kirveslinjalle? Pelkät savuavat rauniot – ei edes vasemmistopuoluetta. Voiko joku

väittää edes vasemmistolaiseksi puoluetta, joka jo hallitusohjelmassa sitoutuu leikkaamaan ennestään heikosti toimeen tulevilta? Myös on törkeää kirjoittaa 70-luvun keski-eurooppalaisista anarkistisista suomalaisen liikkeistä kom-liikkeen yhteydessä.

Väkivalta on pääasiallisesti kuulunut oikeiston keinovalikoimaan. Esimerkaiksi käyvät

kansalaissodan jälkeinen kansanmurha, Lapuan liike murhineen ja muilutuksineen,

suojeluskuntien harjoittama terrori, lakkolaisten pamputukset jne.

Ben Zyskowits tuomitsee O.W.Kuusisen maanpetturiksi kun loikkasi Neuvostoliittoon

vaikka olisi vuorenvarmasti Suomessa tullut murhatuksi. Samalla kriteerillä mitattuna

isänmaallisia juutalaisia Euroopassa olisivat olleet vain he, jotka joutuivat natsien

keskitysleireihin. Hannele Lauri lienee Neuvostoliitossa syönyt ensi kertaa

ravintolatasoista ruokaa: kun ei ollut tottunut, ei maittanut.

Lieneekö Iltasanomia säikäyttänyt Skp:n tuoreet puolueasiakirjat, ne kun on tehty selkokielellä ja niissä olevat asiat on nuorisonkin helppo omaksua.

PE 4.8.2013

————————————————————————————————————-

Koululaiset ja köyhät maksumiehiksi

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen pelottelupuheet kovista ajoista
ja julkisten menojen leikkaamisista ainoana vaihtoehtona ovat
irvokkaita, kun valtiovarainministeriön budjettiesitys antaa
yrityksille yhteisöveron alennuksina peräti 870 miljoonaa euroa. Tämä
lahjoitus pääomapiireille aiotaan maksattaa mm. työttömillä ja köyhillä
leikkaamalla työttömyysturvasta 92  ja toimeentulotuesta 13 miljoonaa
euroa. Uusia työpaikkoja ei näytä syntyvän, päin vastoin isot yritykset
ovat kertoneet uusista irtisanomisista.
Kunnilta leikattiin keväällä budjettiriihessä noin 360 miljoonaa
euroa. Leikkaukset merkitsevät säästötoimia kaikissa kunnissa, niin myös
Juuassa. Todennäköisesti se tietään henkilökunnan  lomautuksia.
Raskaimmin säästöt kohdistuvat  meillä koululaisiin mikäli opettajien
lomautukset venyvät viikkoihin.
Hallitus aikoo kiristää kulutusveroja 400 miljoonalla eurolla. Tämä
heikennys rokottaa erityisesti pienituloisia, jotka joutuvat
ostoksissaan maksamaan saman veron kuin hyvätuloiset. Pienituloisia on
maassamme melko paljon.
Valtion velalla pelottelun sijaan Urpilaisen pitäisi miettiä miten
saadaan luotua uusia työpaikkoja.  Useimmissa kunnissa, Juuka mukaan
lukien, tarvittaisiin lisää työntekijöitä ainakin terveydenhoitoon ja
sosiaalipalveluihin.
Maamme julkisen velan osuus bruttokansantuotteesta on euromaiden
pienimpiä. Se on noin 50%:n tasolla. Valtion velkoja ei makseta
leikkauspolitiikalla, sillä vain pahennetaan talouden taantumaa.

Kimmo Repo

——————————————————————————

Paulin Pakinaa

EU:n myötä karkasi isänmaallisuus

Mikäli isänmaallisuus on huolehtimista kansalaisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta sekä kansallisomaisuudesta on EU:n myötä tästä kaikesta luovuttu. Ensimmäiseksi luovuttiin oikeudesta valvoa pääomien maastavientiä. Toiseksi hyväksyttiin kilpailudirektiivi, jolla kymmenet tuhannet yritykset ajettiin konkurssiin – ylikansallisten yritysten tieltä tietenkin. Ylikansalliset eivät edes maksa veroja Suomeen. Näin kavennettiin valtion verotuloja. Sitten myytiin valtion kassan pohjareiän tukkeeksi valtion teollisuutta ja muutakin omaisuutta alihintaan. Se ei ainoastaan edelleen kaventanut valtion tulopohjaa vaan samalla menetettiin kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Eikä valtion tulopohjan kaventamisesta ole luovuttu vieläkään – päinvastoin: On epäisänmaallisia henkilöitä, jotka haaveilevat Altian, TeliaSoneran ja Finnairin myynneistä. Valtion monopoliyhtiö Altian myynnin seurauksena valtion menettäisi yhtiön tuoton lisäksi teollisia työpaikkoja. Myös sopimusviljelijät ajautuisivat konkurssiin. Ei Finnairinkaan myynti ole järkevää, sillä se on panostanut rahaa tulevaisuuteensa uusimalla koneensa ja mitä todennäköisimmin on siten lähitulevaisuudessa Euroopan kilpailukykyisin lentoyhtiö.

Valtion tulopohjan kaventaminen näkyy leikkauksina ja palvelujen heikentämisenä koko maassa. Kunta- ja Sote-uudistusten tarkoituksena on valmistella maaperää kuntien palvelujen yksityistämiselle – toki vasta kilpailutuksen kautta. Pian tämän vaiheen jälkeen kilpailudirektiivi pitää huolen siitä, että entisen kuntapalvelut siirtyvät ylikansallisille veroparatiisiyhtiöille. Se se vasta tuleekin kansalaisille kalliiksi, kun kunnat ja valtio vetäytyvät vastuusta.

Eipä voi kovin isänmaallisena pitää puolueettomuuspolitiikasta ja elintarvikeomavaraisuudesta luopumista.

PE 10.6.2013

————————————————————————

Paulin pakinaa:

Ruotsalaisen puolueen sielun maisema

Yleensä ruotsalaisesta puolueesta (RKP) annettu mielikuva kieli- ja kulttuuripuolueena on hämäävä ja tekee siitä porvaristolle käyttökelpoisen välineen. Kyseessä on kuitenkin silkkihansikkaaseen puettu rautanyrkki. RKP:n tarkoitus on kuitenkin ensisijaisesti valvoa suomenruotsalaisen pääoman etua. Ko. pääoma on pääosin perua Ruotsin vallan aikaisesta, sotaisesta menneisyydestä – siis verirahalla hankittua. Tästä menneisyydestä ja runebergilaisesta hengestä johtuen on RKP Suomen natoinnokkain puolue. Näin RKP on hyödyksi myös Kokoomuksen natointoilijoille.

RKP pääsee hallitukseen kieli- ja kulttuuripuolueena myös silloin kun Kokoomus itse ei pääse. Tästä rautanyrkistä valitaan usein puolustus – ts. sotaministeri. Kuvitelma siitä, että USA, jolla on pyrkimys kolmannen maailmansodan avulla päästä Maailman herraksi jakaisi sodan avulla saamaansa ryöstösaalista muiden Nato-maiden kanssa on utopiaa. Ei Nato tuota liittolaisilleen muuta kuin sankarivainajia ja raajarikkoja.

27.5.2013 PE

—————————————————————————————-

Keskustan täyskäännös

Tultuaan v. –91 Keskustan puheenjohtajaksi Esko Aho reivasi puuolueensa täysin oikealle. Perinteistä maalaisliittoa – huolimatta siitä, että se oli porvarillinen puolue – leimasi isämaallisuus. Keskustan silloisiin arvoihin kuului pitää koko Suomi asuttuna ja tasa-arvoisena. Niinpä Kesk. oli silloisen vasemmiston kanssa luomassa valtion teollisuutta alueille, joissa muuten olisi tapahtunut väestökato. Ilman Esko Ahon henkilökohtaista panosta Suomi olisi pysynyt EU:n ulkopuolella. Oli hyvin epäisänmaallinen teko siirtää demokraattinen Suomi EU:n pakkokomennon alle. E. Ahon pääministerikaudella syntyivät leipäjonot, joiden loppupäät eivät ole enää näkyvissäkään.

Keskustan kilpailu porvarillisesta hegemoniasta on johtanut laajaan valtionyhtiöitten myyntiin ja jopa lopettamiseenkin. On siis hävitetty ns. kruununjalokivet – teko, jota tuskin kukaan voi mainita isänmaalliseksi. Onpa nykyinenkin keskustan puheenjohtaja huomannut, että vielä on kansallisomaisuutta jäljellä – ja on halukas myymään valtion osuutta TeliaSonerasta. Luopuminen holhousyhteiskunnasta johti lamaan, kun samalla poistettiin valuuttasäännöstely. Vuokrasäännöstelyn purku on johtanut nykyiseen asuntopulaan .

Opimmeko mitään?

Yhteiskunta ilman sääntelyä on kuin laiva ilman peräsintä

Joensuussa Vappuna 2013-05-03

Pauli Eskelinen

—————————————————————————————–

Demokratiaa ja lähipalveluja

Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee (kok) on perustellut sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun keskittämistä sillä, että näin saadaan leveämmät hartiat vastaamaan palvelujen rahoituksesta. Tämä tarkoittaa käytännössä palvelujen keskittämistä ja lähipalvelujen karsimista. Kun sote-hankkeen lähtökohta on, ettei palveluihin tule lisää rahaa vaan kuntien valtionosuuksia päinvastoin leikataan.

Eniten palvelujen keskittämisestä hyötyvät yksityiset hoito- ja hoiva-alojen yritykset. Niille avautuu lisää markkinoita, kun kuntien palvelut heikentyvät ja kun julkisia palveluja kilpailutetaan suuremmissa yksiköissä, ilman suoraa demokraattista ohjausta.

Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen parantaminen on välttämätöntä. Se vaatii yhtä välttämättä lisää rahoitusta, ja sitä löytyy esimerkiksi lopettamalla pääomatulojen verovapaus kunnallisverotuksessa, lisäämällä kuntien valtionosuuksia ja luopumalla hallituksen valmistelemasta yhteisöverojen alentamisesta.

Monissa muissa maissa julkinen erikoissairaanhoito on valtion rahoittamaa ja organisoitu lääni/maakuntatasolla. Tähän suuntaan kannattaisi siirtyä meilläkin ja tunnustaa, että kuntien ja valtion väliin tarvitaan vaaleilla valittava maakuntahallinto ja että valtion tulee vastata erikoissairaanhoidon rahoituksesta.

On panostettava ennen muuta peruspalvelujen parantamiseen, se tuo lisää myös työpaikkoja.Palvelut on järjestettävä pääsääntöisesti kuntien itse tuottamina lähipalveluina. Samalla on kehitettävä lähidemokratiaa ja luotava demokraattinen maakuntahallinto. Silloin ei tarvita mitään suurkuntahanketta.

Kun toimitaan näin, ei tarvita mitään demokratiaa kaventavia ”hallintohimmeleitä” ja metropolihankkeita Pohjois-Karjalassakaan. Kaiken toiminnan keskittäminen Joensuuhun vain näivettäisi muuta maakuntaa.

Hannu Ketoharju

—————————————————————————————–

Tämä kirjoitus ei mahtunut Karjalaisen mielipidesivuille.

Alppilan koulun opettajan erottamispäätös on synnyttänyt nettiadressin, parisataatuhatta allekirjoittajaa vaativat kovempaa kuria kouluun.
Mutta voimakeinoilla koulujen ongelmat tuskin ratkeavat. Niitä voisi tarkastella vähän laajemminkin. Kouluhan on osa yhteiskuntaa. Mitä sellaista on tapahtunut yhteiskunnassamme viime vuosikymmeninä, joka voisi selittää lisääntynyttä kouluhäiriköintiä.

Ajatellaanpa miten kilpailu on lisääntynyt yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Sinun pitää menestyä ja siinä sinun pitää olla valmis käyttämään kyynärpäitäsi. Nykyään tavallinen ei ole mitään, kaikkien pitää olla huippuja. Hiukan kärjistäen voi sanoa, että lukiossa sinun pitää kirjoittaa yhdeksän tai kymmenen ällää, muuten olet vaarassa suistua luuseriporukkaan. Ja työelämässä pärjäävät vain kauniit ja nöyrät.
Yhteiskuntamme on vallannut kovat arvot, lyhytnäköinen oman edun tavoittelu ja ahneus. Vain yksilöt merkitsevät jotain, yhteiskuntaa ei tarvita, solidaarisuudesta puhumattakaan. Parasta esimerkkiä näyttävät meidän johtajamme ja muu eliitti. Meidän yhdessä luomaamme vaurautta jaetaan yhä epäoikeudenmukaisemmin. Nytkin hallitus antaa yrityksille miljardin verohelpotuksen, vaikka ne jakavat tänäkin keväänä kymmenen miljardin osingot. Kunnat menettävät verotuloja ratkaisun seurauksena.

Rikkaat rikastuvat ja köyhät ovat entistä köyhempiä. Meille on syntynyt pysyvä pitkäaikaistyöttömien armeija. Töissä päivät lähinnä pitenevät, ja liian monet lapset joutuvat viettämään illat yksin tai keskenään. Lapsiperheiden tukea on leikattu. Meillä on yli 130 000 köyhää lasta ja määrä kasvaa. Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan ”lapsen jääminen elinympäristössään vallitsevien kulutustottumusten ulkopuolelle aiheuttaa osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia, häpeää ja vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteen”. Silti huostaanotto on lähes ainut apu lapsiperheiden ongelmiin. Päihdeongelmaiset hylättiin ensimmäisenä 90-luvun alussa. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hälyttävästi, apua niihin on vaikea saada.

Valtionapujen leikkauksilla kunnat on pakotettu ”säästökuurille”, kouluissa opetusryhmät ovat kasvaneet, kaikenlaista tukihenkilökuntaa on vähennetty. Tähän kun lisätään kasvavan nuorisotyöttömyyden aiheuttama näköalattomuus alkaa soppa olla valmis.

Edellä pintapuolisesti kuvattu ”kehitys” on tietoisen poliittisen valinnan tulosta. Sitä kutsutaan myös uusliberalistiseksi yhteiskuntamalliksi, jolle ” ei ole vaihtoehtoa”, kuten eräs sen keskeisistä arkkitehdeistä, edesmennyt rautarouva Margaret Thatcher totesi romuttaessaan brittiläistä yhteiskuntaa. Radion ykkösaamussa kokoomuspoliitikko Pertti Salolainen muisteli häntä ihaillen. Jakokoomus on ollutkin meillä innokkain uuden uljaan kilpailuvaltion edistäjä. Tulokset alkavat olla meidän kaikkien nähtävissä. Sitä minä syvästi ihmettelen, mitä aihetta vasemmistolla on tukea moista politiikkaa. Eikö vasemmiston tulisi toimia niin, että 200 000 ihmistä vaatisi lisää resursseja kouluun, edes netissä.

Hannu Ketoharju

—————————————————————————————-

Paulin pakinaa:

Perussuomalaisilla on kyllä Jaakopin ääni, mutta kädet ovat Eesaun.

Seinät leveällä ja katto korkealla on perussuomalaisten ongelma, perustaltaanhan puolue on nationalistinen. Sen toinen äärilaita muodostuu jopa fasistisiksi luonnehdittavista aineksista. Toisaalta kannattajakunnassa on myös vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä. Puolueen käyttämä retoriikka tosin ei vastaa sen käytännön toimia. Monissa kunnanvaltuustoissa, etenkin suurissa kaupungeissa perussuomalaiset ovat sitoutuneet täysin kokoomus-politiikkaan. Jopa puolueen puheenjohtaja, joka mainitsee puheissaan useinkin pienipalkkaiset naiset oli kotikaupungissaan Espoossa polkemassa heidän etujaan olemalla (muiden) oikeistopuolueitten mukana yksityistämässä kaupungin ruokahuoltoa. Perussuomalaisilla on kyllä joustava poliittinen selkäranka: Aiemmin se esiintyi tiukkana EU:n vastustajana todeten ”Missä EU, siellä ongelma” . Nykyisin PS:n ongelma on EU:n rahaliitto, mutta itse EU on korjattavissa – ikään kuin sisältö korjaantuisi uuteen pakettiin kääräisemällä.

—————————————————————————————–

Missä määrin SDP on työväen puolue?

Työväenpuolueen periaatteisiin kuuluu tasa-arvo. Tämä merkitsee tuloerojen pienentämistä, teollisuuden yhteiskunnallista omistusta ja kansantulon jakamista tasapuolisesti. Myös pyrkimys sosialismiin on eräs keskeisimmistä tavoitteista. Tultuaan 1973 valituksi puolueensa puheenjohtajaksi Paavo Lipponen julisti tuloerojen kasvun olevan hyväksi kansakunnalle, yhteiskunnallinen omistus ei olisi välttämättömyys. 1995 Lipposen tultua valituksi pääministeriksi alkoikin Suomen oloissa ennen näkemätön leikkauspolitiikka: myytiin kansallisomaisuutta. Myyntituloilla annettiin ennestään rikkaille mittavat verohelpotukset. Viimeistään samaan aikaan luotiin ”hyvä veli”- verkostot, joilla halvaannutettiin ay-liike. Tänä päivänä näin luotu kansantulon vääristymä näkyy mm. mittavina leipäjonoina, vanhusten ja sairaitten heitteillejättönä, yleisen köyhyyden lisääntymisenä – ja valtavina osinkoina.

Onko SDP siis työväen puolue? Nykyinen puheenjohtaja vastasi ao. kysymykseen Aamu-tv:n lähetyksessä, että ”työn puolue” – mitä se sitten merkinneekään?

4.4.2013

Pauli Eskelinen

——————————————————————————————–

Tarvitaan veroremontti

Meillä Suomessa näyttää olevan varaa jättää perimättä veroja yrityksiltä. Harmaa talous nyysii verotuloja valtiolta arvioiden mukaan viisi miljardia euroa vuosittain. Se on kymmenen prosenttia valtion budjetista. Kansainvälisten harmaan talouden tutkimusten mukaan verotulojen menetys saattaa olla jopa kaksinkertainen.

Suomalaiset ja ulkomaiset suuryritykset kiertävät veroja tytäryhtiöidensä avulla veroparatiiseissa. Suomen hallituksella oli varaa kieltäytyä EU:n lievästä rahoitusmarkkinaveron kokeilusta, jolla olisi alettu suitsia verokeinottelua.

Suomessa on varaa keskustella yhteisöveron alentamisesta yrityksiltä, vaikka se on pois kuntien rahoituksesta. Ovatko kunnat niin hyvissä varoissa, ettei pääomatuloista tarvitse periä kuntaveroa lainkaan?

Sen sijaan hallitus on hirttäytynyt vapaiden markkinoiden ja jatkuvan kasvun välttämättömyyden ideologiaan. Hallitus valmistelee uusia leikkauksia valtion menoihin ”kestävyysvajeen” ja julkisen velan nimissä. Leikkauspolitiikalla haetaan keinottelijoiden luottamusta ”markkinoilla”, vaikka rahaa ei riitä turvaamaan hyvinvointipalveluja kaikille kansalaisille. Terveyspalveluja karsitaan, vanhukset ovat jäämässä heitteille, niin kunnallisissa kuin yksityisen bisneksen pyörittämissä laitoksissa. Kotihoidonkin korjaamiseen riittää pääasiassa kauniita puheita. Joensuussakin omaishoitajien asemaa heikennetään hyvistä lupauksista huolimatta.

Lapsiperheet eivät saa kotiapua, eikä muutakaan matalan kynnyksen tukea riittävästi. Seurauksena on ollut lasten huostaanottojen voimakas kasvu. 90-luvun leikkausten laskuja maksetaan edelleen ja uusia ongelmia tuotetaan. Nuorten työllistämiseen ei ole rahaa, lähes 60 000 alle 30 vuotiasta on työttömänä.. Halpoja vuokra-asuntoja ei rakenneta, vaikka asuminen on yksi ihmisen perusoikeus. Homekoulujen ja muiden julkisten rakennusten korjaamiseen ei ole rahaa.

Vuosien saatossa meillä on ollut varaa antaa rikkaille uusia ja uusia verohelpotuksia. Ensin alennettin rajusti pääomatulojen verotusta, kun siirryttiin niiden erillisverotukseen. Verohelpotus oli jopa 85 prosentin verokannasta 25 prosenttiin. Sitten alennettiin osinkoverotusta ja listaamattomille yhtiöille annettiin mahdollisuus verovapaisiin osinkoihin, nykyään 60 000 euroon saakka Pisteenä iin päälle poistettiin varallisuusvero. Niinpä rikkaat eivät välttämättä maksa veroa sen enempää kuin peruspäivärahalla kituuttajat, pikemminkin päinvastoin.

Köyhyyden tuplaantumisesta huolimatta me olemme niin vauraita, että arvonlisäveroa on ollut vara nostaa. Maaliskuun alusta se on 24 prosenttia. Sitä maksaa köyhinkin tavaroiden ja palvelujen hinnoissa. Se on väärin!

Harmaan talouden verokeinottelu on lopetettava. On pantava sulku tytäryhtiöiden kautta tapahtuvalle veronkierrolle. On palattava kaikkien tulojen verottamiseen yhdessä valtion tuloverotuksessa. Pääomatulot on pantava kuntaverolle ja siitä on tehtävä progressiivinen. Näin poistetaan ”kestävyysvaje” ja saadaan ”raha”-nimistä voiteluainetta hyvinvointipalveluihin.

———————————————————————————————

Puoluevihreys on harhaanjohtavaa

Maaseudulla vihreillä kuten myös ympäristöjärjestöillä on huoli lähiympäristöstä ja sen tilasta. Ympäristöjärjestöt tosin ovat yksittäistä puoluetta laajempia toimijoita kokoamalla ympäristöstä huolta kantavia ja myös eri puolueisiin kuuluvia muodostaen ajoittain voimakkaitakin painostusryhmiä. Puolueena valtuustoissa taas vihreys usein laimenee tai haihtuu kokonaan oikeiston kanssa liittoutumisen myötä. Suurissa kaupungeissa vihreys ei perustukaan niinkään ihmisten elinympäristöön vaan pääasiallisesti elitismiin. Siellä – samoin kuin Eduskunnassa – puolueen vihreys palaa karrelle kokoomuksen kylkiäispuolueena olemiseen. Vihreät kannattaa usein Eduskunnassa jopa ympäristöä vahingoittavia kaava- ja rakennusratkaisuja. Vihreissäkin todelliset päätökset tekee tuo nimenomainen kaupunkilaiseliitti. Eräs tunnettu poliitikko totesi sattuvasti jo vuosia sitten niin vihreitten kuin kristillistenkin olevan semmosia ”takiaispuolueita” – toki vielä ruotsalaisilla täydennettynä.

18.2.2013 Pauli Eskelinen

——————————————————————————————–

Vai vielä töitäkin nuorille?

Alkuviikon eräs uutinen panee vakavasti harkintaan ehdotuksen: ammattiliittojen vetäjiksi lisää naisia! Varmaan muutamaan muuhunkin johtopäätökseen voi silti tulla kuultuaan rakennusalan sopijoiden sopimisesta nuorten alalle pääsyn helpottamisesta. Mitä etua naiseudesta? Voisin odottaa, että työntekijäpuolen naisneuvottelija elättäisi neuvotellessaan edes kahta asiaa yhtä aikaa – mies kun ei näytä osaavan (kunnolla) yhtäkään. Jos asiaa olisi yritetty ratkaista vuorokautista työaikaa lyhentämällä – kuten on tarve ollut kohta viisi vuosikymmentä, niin mitä olisi hyödytty? Maan sisäinen kilpailuasetelma alalla tuskin ätvähtäisi suuntaan tai toiseen, koska sopimus koskee kaikkia alan toimijoita. Sitä paitsi Viron Korkeimmasta Oikeudesta tullut tuki sopii tähän tilanteeseen oikein hyvin. Ainakin teoriassa ammattiliitoille ilmestyisi uutta, maksavaa jäsenpohjaa aika mukavasti viime vuosien jäsenkehitykseen verrattuna. Saatettaisiin jopa löytää uusia ay-aktiiveja päästämään meitä jo aikamme toimineita varapaikoille!

Montako uutta veronmaksajaa saa kunnanisien suupielet ylöspäin? Mieluummin vaikka vain euro lisää verotuloa kuin euro oikeastaan itse aiheutettua menoa.

Entäs sitten työurat? Työttömän työura ei kerry lainkaan. Kuudella päivätyötunnilla kertymä on jopa äärettömän paljon enemmän kuin nollalla. Vai eikö meitä halutakaan työllistää. On se kumma, että olit työssä tai työtön, niin aina olet kuluerä. Pannaanpa vielä lapset, opiskelijat ja vanhuksetkin samaan kulueräkarsinaan.

Työpaikoilla, niin rakennuksilla kuin tuoteteollisuudessakin koneitten käyttöaste voisi nousta, tuotteen laatu parantua, poissaolot vähentyä, poissaolijan korvaaminen helpottua, tapaturmat vähentyä, ilmapiiri parantua jne. Olisi mielenkiintoista nähdä vastaava listaus työajan lyhenemisen eduista – ja toki myös haitoista – kuin taannoin eräässä Tieturvakoulutuksessa. Kouluttaja avasi päivän kyselemällä opiskelijoilta, mitä he tietävät kuljettajan voivan tehdä 60-tonnista yhdistelmää ajaessaan? Liitutaululle kertyi muistaakseni 47 julkisesti lueteltavissa olevaa askaretta. Lasinpyyhkijän sulan vauhdissa vaihtaminen oli sieltä helpoimmasta päästä….

Toki ammattiliitoille jäisi vielä askaretta. Voisi käydä myös niin, että kirjoituspöytien ässät pääsisivät kysymään työnantajiltaan haalariväeltä, jotta milläs lihaksilla sitä tämmöisiä haaveita ajetaan? Vastaushan on selvä: Sillä samalla monimuotoisella järjestövoimalla minkä isoisät sata vuotta sitten nykyistä paljon vaikeammissa oloissa tuekseen järjestivät.

3.2.2013

Ari Sulopuisto

——————————————————————————————-

presidentti Niinistön uudenvuodenpuheen kommentit Hannu Ketoharjun  ja Edo Penningsin  sivulla

——————————————————————————————-

Nyt rikollisten hyyssäykselle loppu!

Hallituksen mielestä suurin ja laajasti levinnyt rikollisuuden muoto on köyhyys, toinen vanhuus. Niinpä hallitus onkin päättänyt näiden rikollisten hyyssäyksen lopettamisen. Ensin se työministerin johdolla vähentää työllisyysmäärärahoja, opetusministerin johdolla koulutuspaikkoja. Sen jälkeen ne, jotka eivät ole työssä tai koulutuksessa, laitetaan ilmaiseen yhteiskuntapalvelukseen, josta käytetään nimitystä työharjoittelu.

Hyvällä tuurilla itselleen jo ammatin hankkinut köyhä voi päästä ammattiaan vastaavaan palveluun. Ja mikäli osoittautuu työnantajalle taloudellisesti tuottoisaksi, tätä harjoittelua voi ketjuttaa. Joillakin armeliailla työnantajilla näitä rikollisia saattaa olla jopa puolet työvoimasta. Kyllähän he saattavat halveksia tätä porukkaa. Tosin sietokykyä kohentaa kummasti heistä saatu työvoimatuki.

Erinomaiseksi nuorison työllistämiskeinoksi on ajateltu vanhuuseläkeikärajan nostoa ja yksilöllisen varhaiseläkeikärajan poistoa. Senhän nykyinen työministeri aloitti jo SAK:n johtajana ollessaan. Kun nämä vanhukset saadaan kuolemaan kunniakkaasti saappaat jalassa sorvin ääreen, jättävät he perinnöksi valtavat työeläkevarat, jotka ovat elämänsä aikana koonneet. Näillä toimenpiteillä hallitus toivoo välttyvänsä sellaisilta järeiltä toimenpiteiltä, kuin vuonna -18 ja 30-luvulla.

Pauli Eskelinen

——————————————————————————————-

Aamun saapuessa iltaan pakkasen noustessa.

Silloin se alkaa.

Pielisjoki Pohjois-Karjalan Joensuun Utrassa elämään.

Usva on kuin savuinen pilvi, jonka kajossa voi kuvitella näkevänsä.

Kauniita olentoja.

Siellä näkyy punaisia merenneitoja ja viisisakaraisia tähtiä,jotka tanssivat kilpaa merenneitojen ympärillä.

Näin kaunis näky, ihmettelen.

Jopa hetken kuvittelin olevani leikeissä mukana.

Kaunista, kaunista on virtaavan joen virran viemä liplatus, joka kuuluu musiikkina korvissani. Hetken hiljaisuus – ja sitten se alkaa taas! Usvan noustessa ylöspäin katselen lisää tätä iltahämärän leikkiä. Mietin hiljaisuutta, joka vallitse ympärilläni.

Kadun jotakin tekemättä jättämääni, sanomatta sanomaani.

Näin rakastan tätä maisemaa. Kaipaamaan jään vain kosken kohinaa.

Tuija Kuivalainen

13.12.2012

————————————————————————————–

Kuorolausunta

Viikolla kuultiin kuorolausuntaa , kun EK:n uusi johtaja vaati palkkojen alentamista kilpailukyvyn turvaamiseksi. Häntä säesti entinen pääministeri Vanhanen vaatien työurien pidentämistä ja nollalinjaa palkankorotuksiin. Suomen talouskasvu on tiettävästi pääosin kotimaisen kysynnän varassa. Palkkojen alentaminen – sitähän nollalinja merkitsee hintojen noustessa – vähentää kysyntää ja lisää työttömyyttä. Näin on kierre valmis – ja imu on hyvä.

Tällä logiikalla on Kreikka ja muut Välimeren maat jo ajettu konkurssin partaalle. Arvon herrojen opeilla tauti leviää Suomeenkin. Palkkoja ja työehtoja polkemalla ei tilanne korjaannu.

Taas kerran on kakunjaon aika. On aika puuttua kapitalistien kakkulohkareeseen.

Mistä lisää veronmaksajia? Nopein, tehokkain ja monipuolisesti edukkain keino on päättää suunnitelmallisesta työajan lyhentämisestä. Ei sekään nopea ole, mutta nopein siedettävistä keinoista. Monipuolinen ja tehokas se on siksi, että merkittävän määrän työttömiä päästessä työyhteisöön ja saadessa ennustettavuutta toimeentuloon ja arkeensa muutoinkin, työttömyyden välilliset vaikutuksen vähenevät merkittävästi. Asia on kokeiltu ja tutkittu tohtorinväitöksen tasoisesti aikoja sitten. Ja sitten vaiettu kuoliaaksi.

Voi vain arvailla, miten paljon uusi väki työpaikoilla toisi kehitysaloitteita – jos heille annettaisiin siihen tilaisuus.

Työaika ei ole lyhentynyt neljään vuosikymmeneen. Tuottavuus on moninkertaistunut. Työaikaa pitää lyhentää nykyisiä ansioita alentamatta. Tämä pitää tehdä yhtäältä edes kotimaisen kysynnän turvaamiseksi ja toisaalta edes jonkinmoisen perusturvan toteutumiseksi.

Suomessa on riittävästi tietoa eri ratkaisumalleista. Nyt pitää lohkaista lisäpala kansantalouden kakusta palkansaajien, kotikuluttajien eduksi.

Talous pitää kääntää toimimaan ihmisten hyväksi, eikä edelleen alistaa ihmisiä talouden lypsykarjaksi.

Järjestäytyneet työntekijät voivat tehdä sen yhdessä, kun ottavat käyttöön isiensä ja isoisiensä rakentamien ammattiliitojen järjestövoiman.

Ari Sulopuisto

———————————————————————————————-

Vain SKP:n, KTP:n ja STP:n yhdistäminen voi taata vaalimenestyksen!

Kaikilla näillä kolmella puolueella on yhteinen vilpitön pyrkimys sosialismiin. Näitten kolmen puolueen lähtevät muutoksesta oikeudenmukaiseen hyvinvoipaan yhteiskuntaan, joka ei syrji vanhuksia, sairaita ei opiskelijoita eikä muuten vähävaraisia ihmisiä. Eräs näiden puolueitten tärkeimmistä tavoitteista on köyhyyden poistaminen. Erillisinä hyvistä ohjelmistaan huolimatta olemme kuin vuotava seula. Äänestäjän on vaikea uskoa ehdokkaansa valituksi tulemiseen. Niinpä he mieluummin äänestävät ehkäpä mielipiteiltään rehellistä vasemmistolaista ehdokasta. Itse asiassa hän näin tehdessään tulee tahtomattaan pönkittäneeksi Vasemmistoliiton julki-antikommunistista johtoa.

Puolueittemme yhdistämisen estää vain näitten kolmen puolueen johdon – kunkin erikseen ja itsestään löytämä absoluuttinen ainutlaatuisuus.

On hirvittävää voimavarojen tuhlaamista 15000 nimen kerääminen määräajoin puoluerekisterissä pysymiseksi. Niinpä on kiireesti luotava näitten kolmen puolueen yhdistämiseen tähtäävä neuvotteluelin sillä vain yhdessä olemme vahvoja.

Joensuussa 23.11. 2012

Pauli Eskelinen